Dom Shashlika. Sinne mentiin syömään ensimmäisenä
kokonaisena päivänä Rostovissa. Henkilökunta ja remonttimiehet pyöri edustalla, asiakkaita ei ollut, mutta mentiin silti maalattujen seinien läpi sisälle. Ok.
Lohi ja riisiä. Ei ole riisiä. Noo, domashnie perunat, sienien kanssa. Ja
kokis. Ei ole kokista. Noo, omenamehu sitten. Vaikuttaa lupaavalta. Mutta tämä
saatiin eteemme. Mädit ja kaikki:
 |
| Vappuaaton menu |
Vappumenot olivat mitä
miellyttävimmät ja rauhallisimmat. Toukokuun ensimmäisenä puistoissa oli
erilaisia esityksiä; moottoripyöriä, break dancea, lasten tanssiryhmiä. Paljon
perheitä ja vappuviirejä. Rannalla osa grillasi, suomenruotsalaisittain jopa
pöytien kera, ja osa otti aurinkoa. Sain kastettua varpaat Donissa, mutta
talviturkin heitto jäi tekemättä - ihan vaan, kun ei ollut uikkareita mukana.
On lähinnä pitkähihaisia, vaikka ulkona on noin 30 astetta lämmintä.
Rostov oli mukava paikka. Löydettiin hostelliin käsin piirretyn kartan avulla. Puhelinsoiton se tosin vaati, koska osoite ei ollut kovin tarkka ja hostellin (= asunto, jossa 2 huonetta ja keittiö) olemassaolosta ei ollut missään mitään merkkejä. Aleksei, joka paikkaa pyöritti, piti meistä hyvää huolta. Ensimmäisenä iltana soitti, kun meitä ei kuulunut ja oli kuullut äidiltään, että meidän oli nähty jäävän marsrutkan kyydistä. Unohduttiin vain läheiseen kahvilaan. Yhtenä päivänä kierreltiin kaupungilla Aleksein kyydissä ja napattiin porukkaan myös hollantilainen Michael, joka oli myynyt omaisuutensa ja lähtenyt puoleksi vuodeksi Venäjälle - koska maa on kuuluisa kamppailulajikulttuuristaan (!) Junalle Aleksei vei meidän omalla ilmoituksellaan ja muistoksi antoi magneetin ”Rostov papa” - Rostov Venäjän mafiapääkaupunki (ja Ukrainan Odessa mama).
Ei voi jäädä Rostoviin. Koska ”kupe” oli liiankin luksusta otettiin
”platskartni-liput” Kislovodskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti