Ennen matkaa joutui aika viimeiseen asti jännittämään saako
Steven viisumin. Mulla oli jo työn puolesta ja suomalaisena ei muutenkaan ole
ongelmia. UK-passilla saa maksaa vähän enemmän, ja lomake on sama kuin Georgian
kansalaisille.
Viisumi ei ihan riitä. Rajalla täytetään lippulappu, johon
merkitään tulo- ja lähtöpäivät. Toinen lippulappu jää virkailijalla, toinen on
pidettävä tallessa. Lippu ja lappu varmaankin sitten kohtaavat jälleen, kun on
maasta poistunut. Näin uskon.
Lisäksi pitää rekisteröityä paikan päällä. Sääntö menee
jotenkin niin, että uuteen kaupunkiin saapuessa on rekisteröidyttävä viimeistään
seitsemän päivän kuluessa. Jos vaihtaa kaupunkia nopeammin, ei ilmeisesti
tarvitse. Tavallaan ymmärrettävää, ettei voi yhden viisumin voimin vapaasti
vaellella Venäjän kokoisessa maassa. Byrokratia menee niin, että hotelli saa
isot sakot, jos majoittaa kaikenmaailman ulkomaaneläviä kertomatta hallinnolle.
Aluehallintoa painostaa varmaankin keskus. Tai sitten aluehallinto asettaa ihan
oma-aloitteisesti tiukat säännöt ja voi osoittaa ylemmilleen, että asiat ovat
kunnossa ja kenties saada muita vapauksia.
 |
| Huipulla Kislovodskissa. |
Miksi kenenkään oikeastaan edes kannattaa ottaa
ulkomaalaisia maahansa? Voivat olla vaarallisia. Tai voivat joutua vaaraan ja
sitä joutuu selittelemään. Tai hotelliyrittäjän riskeerata? Ei kaikki otakaan -
joskus kelpaavat vain sovitut turistiryhmät.
Kahdenväliset suhteet ja raha. Kuulemma Suomi myöntää
Pietarissa ja muualla lähialueilla asuville venäläisille Schengen-viisumin
tosta vaan. Se pitää vain käydä aktivoimassa ensimmäisenä Suomessa. Sitten vaan
Schengen-maihin! Mutta älkää ostako meidän rantatontteja.
Näitä oon täällä miettinyt.
Joka tapauksessa; silloin tällöin olemme rekisteröityneet.
Mm. Kislovodskissa otettiin asia puheeksi. Hotellista juostiin viisumitoimistoon
moneen kertaan; ”Näköjään meillä onkin nyt täällä Kaukaasiassa uusi laki ja
pitää rekisteröidä teidät heti.”
 |
| Tie päättyy. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti