Aleksei suositteli meille lomakohteeksi Abhasiaa. Varmaan
onkin uskomaton paikka - mutta ei ole meillä ei-venäläisillä sinne noin vain
asiaa. Kaukaasiaan pitää kuitenkin päästä. Saadaankohan mennä Vladikavkaziin?
Myyvätkö lipun, tarvitaanko dokumentteja, otetaanko hotelliin, tutkitaanko
laukut jo asemalla? Pitäisikö mennä ensin Naltchikiin? Kannattaisiko kysyä
vinkkejä Mr D:ltä (naapurihuoneen vanhempi herra, joka oli kotoisin
Dagestanista ja möykkäsi öisin huudattamalla televisiota, kuorsaamalla tai -
metelistä päätellen - heittämällä sänkyä seinää vasten).
Vladikavkaz on noin 30 kilometriä
Georgian rajalta, 90 kilometriä Grossnyista.
Georgian sotilastien
alku. Pommi-iskuja on joskus ollut. Historiallinen paikka, Terek-joki ja toinen maailmansota. Tiedättehän kiinnostukseni rajoihin ja historiaan? Ja vuoret. Niitä sai
ihailla Kislovodskissa ja päiväretkellä Pyatigorskissakin, mutta Vladikavkazissa
niitä myös olisi.
Yritetään.
Pari tuntia junalla Mineralnyi Vodiin ja lippukassalle.
Kaksi lippua Vladikavkaziin, kiitos. Siinä. Aha. Viisi tuntia ja olemme
Vladikavkazissa! Sitten vain katsotaan löydetäänkö moskeija ja sen vierestä
neuvostoajan hotelli.
Hetken päästä seisoimme jo ”Soviet monsterin” aulassa ja
pystyimme samalla tarkistamaan paljonko kello on Sydneyssä. Ensimmäinen yösija,
jossa on oma vessa ja aamiainen. Hengailtiin kävelykadulla, juotiin kaljat
Basessa ja aamukahvia ”Central Perk”-kahvilassa (ilmainen wifi).
 |
| Kymppikerros, keskellä. |
 |
| Base - a beautiful place. |
 |
| Mersuja Etelä-Ossetiasta |
Ihmiset olivat ystävällisiä ja poliisikin neuvoi tietä. ”Oletteko saksalaisia? Ai, Suomesta!”
Ei ongelmia meidän passeilla. NDS-kansalaisena
olisi kuitenkin saanut minibaarin oluesta alennusta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti