Millaista oli?

Ensihetkistä lähtien olen yrittänyt kovasti kerätä todistusaineistoa venäläisten naisten erikoisista puolista. Korot ja hameet 15 cm, istuvat aina baarissa miehensä kainalossa, juovat olutta pillillä ja polttavat vain ohuita tupakoita. On näitä muutama näkynyt. Lähinnä Pietarissa.

Ovatko miehet machoja?

”Näin kerran, kun nuoripari oli illallisella ja nainen maksoi.”

”Kauhea katsoa, kun naiset kulkevat liian vähissä vaatteissa. Ihan kuin he kilpailisivat keskenään. Eivätkö he ajattele tulevaisuuttaan ja terveyttään?”

”En minä halua tyttöystävää vaan vaimon.”

Naisia rannalla

Onko pelottavaa?

Etukäteen ajattelin, että pahinta on, jos tulee vatsatauti ja pitää istua tuntikausia bussissa tai kyykkiä jossain reikä lattiassa -vessassa. Toinen mahdollisuus olisi, että tyhmemmiltä varastetaan kamat ja hinnoissa yritetään huijata. Ei. Joku oli jättänyt Nokiansa junan vessaan latautumaan. Moskovassa antoivat 1000 ruplaa käteen, kun hostellin nettivaraus oli mennyt pieleen ja joutuivat ohjaamaan meidät kalliimpaan paikkaan.

Yhden ainoan kerran on syke ollut vähän tavallista kovempi. Rostovin rokkibaarissa jonkinlaiset turvallisuuspalvelun miehet tai armeijafanaatikot innostuivat ihailemaan asetta. Riitti se Rammsteinin kuuntelu.

Melkein pelottavinta on yltiösosiaalisuus. Venäläiset eivät kohteliaasti teeskentele tutkivansa kännykkäänsä vaan alkavat jutella. Miksi?? Epäilyttää tuleeko lopussa joku myyntipuhe, haluaako lainata rahaa tai käännyttää uskontoon.

Mitä tiedetään ja ajatellaan Suomesta?

Ville Haapsalo, lätkän MM-kisat, joulupukki. Suomalaista rahkapiirakkaa ja kalakeittoa on ruokalistoilla nähty, brändeistä eniten Valio ja Tikkurila.

Tietysti: ”Suomalaisethan myös juovat votkaa.”, ”Aikanaan Leningradissa matkustaessa suomalaiset olivat aina kännissä koko viikonlopun.”

Ja armenialaisen taksikuskin kysymys, että olikos se Olof Palme suomalainen. Täh? Siitä on kakskyt vuotta.

Hämmästyttävintä on ollut tajuta venäläisten ”kansainvälisyys”. Ei paljon Suomen kouluissa päntätä Venäjän tasavaltoja, mutta federaatiohan se virallinen nimi on… Ja ihmiset liikkuvat laajalti, esim. Uzbekistanin korealainen Moskovaan. Hyvin harva alkaa puhua meille englantia. Miksi olettaisivat, että sitä osaamme?

Käytännön asioista voi sanoa, että rekisteröintijuttu on pakko ottaa tosissaan. Elistan lisäksi Jekaterinburgin hotelli oli tyytymätön papereihin; ”edellisestä rekisteröinnistä on liian pitkä aika”. Ruinaamisen jälkeen saatiin jäädä yhdeksi yöksi, seuraavan aamun puhelinrumban jälkeen koko ajaksi. Omskissa piti vaihtaa neljänneksi yöksi toiseen paikkaan, kun ensimmäisellä ei ollut rekisteröintioikeuksia.

Matkakamoista noin puolet on varmaankin turhia. Samat, saippualla pestyt, vaatteet on kuitenkin joka päivä päällä. Hyväksi on osoittautunut hammaslanka, jolla sai kursittua repun repeytymät. Ja läppäri on ihan ehdoton. Ilmainen wifi löytyy joka paikasta helposti; näkee junat, hotellit ja kartat. Lentoliputkin saatiin ostettua hotellin aulassa suoraan Aeroflotin sivuilta. Metrin päässä Aviakassan hinta oli kovempi.

Niin, hei hei Venäjä. Ei vähään aikaan näitä kahviloita, arkkitehtuuria, puistoja ja kioskeja. Vähään aikaan ei varmaan kukaan puhuttele meitä ”lapsiksi” tai ”nuoriksi ihmisiksi”. Lauantaina siirrymme Siperiasta Armeniaan. Aeroflot: Omsk-Moskova-Jerevan.