Kasvot kohti itää

Kuka on ikinä kuullut Ufasta ja Bashkortostanista? Yli miljoona ihmistä Ufassakin asuu. Hengailee terasseilla ja kuuntelee bändejä. Jimi Hendrix elää täälläkin maailman kolkassa.

Alue on rikas - öljyä. Kaupungin keskustassa on kauttaaltaan ilmainen Ufanet, koska ”Rakastamme kaupunkiamme.” Kaikki on kirjoitettu kahdella kielellä, venäjäksi ja bashkiriksi. Näyttää Venäjältä, mutta on sukua turkille. Valtauskonto on kai islam, mutta se ei missään näkynyt. Moskeijakin oli pienin mahdollinen.

Tykkäsin tavasta, jolla kansallismuseossa esiteltiin historiaa. Kaloista kaikki lähtee. Ensimmäisessä kerroksessa oli akvaarioita. Sitten täytetty villisika ja pöllö. Ihmisen ja hevosen yhteiselolle oli oma osionsa. Neuvostohistoria käsiteltiin räikein värein. Ja yhtä suurella painoarvolla Bashkortostanin alueen maantieteellinen jakautuminen kaikista näkökulmista. Eri sukujen sukupuita oli yksi salillinen.

Miksi pitäisi pelkkää ”hänen tarinaa” kertoa? Dinosaurukset olivat alueella ensin.

Babushka oli jo kolmatta yötä junassa, kun me liityimme torstai-iltana seuraan. Nokka kohti Euroopan ja Aasian rajaa, Jekaterinburgiin. Jotakin se babushka aamupäivällä tuhisi, kun ei voi edes keskustella näiden kanssa. Ukrainan poika ei ollut milläänsäkään - tunsi koko vaunullisen.

Jekaterinburg oli jotenkin kaikkein ”reloin” kaupunki meidän reitillä. Polkupyöriä ja kaikenlaisia hiihtäjiä. Jopa lesbopari nähtiin. Netinkin mukaan Jekaterinburg on Pietarin lisäksi Venäjän toinen rock-keskus. Kesäkuussa olisi festarit. Lavalla mm. Mummy troll.

90-luvulla Jekaterinburg oli mafia-keskus. Moni kuoli nuorena. Hautuumaalla oli kaikissa haudoissa joko valokuva tai piirros edesmenneestä. Vieressä pöytä ja penkki. Jollain porukalla oli shashlikit tulilla. Nyt karuin juttu, joka meidän silmiin osui, tapahtui liikennevaloissa. Moottoripyöräilijä pysäytti pyöränsä, käveli eteen kiilanneen auton luo ja veti kuskia tai autoa lättyyn. Yksi neljästä auton kundista nousi ulos, mutta meni aika nopeasti takaisin sisälle.

Nikolai II:n synttäreitä vietettiin kirkolla. Ja lätkän MM-kultaa juhlittiin tööttäilemällä autojen torvia ja liehuttamalla Venäjän lippuja. Oli ilo nähdä, että voitolla oli väliä.

Vahingossa ostettiin liput paremman luokan ”firmennij” junaan. Antikliimaksi saapua Siperiaan junalla, jossa kaikki oli vähän fiinimpää. Lakanat eivät nukanneet koko kroppaa. Kemiallisessa vessassa oli koko ajan paperia. Kovin oli tyhjää.

Länsi-Siperiaa Omsk kuitenkin on. Trendikkäimmät nuoret polttelevat vesipiippua ja siemailevat lattejaan Traveller’s Coffeessa. Irtishin rantakahvilassa keski-ikäiset tanssivat paikallisen iskelmän tahtiin. Alikulkukäytävän nurkalla naiset myyvät paria kielokimppuaan. Yhtenä päivänä +30, toisena sama tuulta ja noin +7. Joutui laittamaan takin päälle.

Neljä yötä Omskissa ja jo tietävät joka paikassa mitä me tilaamme; ”…ja iso cappuccino?”, ”Laitetaanko khachapuri tilaukseen?”