Bonjour ja scuuzi

Siinä on mun ranskan taidot. Ja toi toinen sana on kuulemma italiaa, mut kokeilin sitäkin kerran. No, merci on kans hallussa. Näillä mennään, eikä se ketään muuta haittaa kuin mua. Vaihtavat englantiin tai jatkavat ranskalla. Mitä ihmettä? Eihän nää lauokaan samettihousut jalassa takakenosta punaviinin takaa teräviä piikkejä! Ensimmäinen stereotypia kumottu.

AirBnB ja normaalit tervetuliaisjuomat

Missä mä nyt sitten tota kieltä käytän? Kaupoissa. (Joissa ihmettelen valikoimaa. Luomua on ihan sikana! Ja kaikkia vegetuotteita, joista en oo ikinä kuullutkaan.) Merci, merci, kun ykskin mies avas mulle automaattioven ja odotti, että meen siitä sitten ensin. Ja kadulla. Yllättävän usein tulee joku kysymään tietä tai voinko ottaa kuvan, olenko eksyksissä tai tiedänkö, että tuo rakennus on se ja se, jos jotain pällistelen. Oui, oui. Ja jopa, että lähdenkö kahville. No, no.

Mutta ei siis höpötetä mitenkään vaivaksi asti. Bussissa ei vierustoverille sanota mitään, kun haluaa jäädä pois. Ja muutenkin vaan ollaan ihan rauhassa. Kun jalankulkijat loikkii punaisia päin, niin autot ei tööttää vaan jarruttavat. Jos bussivuoro jää välistä tai ajaa täytenä ohi, niin kukaan ei ala tuhahdella. No, tota nyt sattuukin vain toisinaan. Metron kanssa se on ruuhka-aikaan ihan sääntö, kun vuoroväli on niin lyhyt, että se ehtii just odottamaan, että ihmiset pääsee ulos, muttei sitä, että toinen satsi ehtis sisään. 

Siinä yksi syy, miksi mä kävelen mahdollisimman paljon. Ja toinen tietysti, että täällä on ihanaa kävellä. Täällä hipsteri-kukkulalla, jossa on koti, on ihan kylätunnelma (niin sitä turistioppaissakin mainostetaan). Tosiaan on vaikka kuinka monta juustokauppaa ja leipomoa. Mitenköhän nää ihmiset valitsee missä ne käy? Ja 300 rappusta alaspäin on ihana puisto, jossa on hanhia ja kauriita ja poneja ja eläintarha. Noita jokia ja siltojakin mä oon kuvannut. Ja niitä rappusia, suklaakauppoja ja ihan esim. ovia, jotka näyttää hienoilta. Valaistus varmaan osa kauneutta – kellertävät lyhdyt. Päivällä toki aurinko paistaa ja ens viikonloppuna +16. 

Freskoja siellä täällä

Ihanin!

Muuten oon tietystikin töissä. Hengailen kivojen tohtorikoulutettavien kanssa ja mietin, että tajuaakohan ne kuinka vanha mä oon. Sama meno on yliopistolla kuin Suomessakin: tutkijat on paikalla milloin sattuu, jos silloinkaan. Ei voisi ihmisten perusteella sanoa, missä maassa ollaan. Ketäs tuolla on? Kolumbialainen, saksalainen, madagaskarilainen, pakistanilainen, ruotsalainen, jenkki… ja pari ranskalaistakin. Eron huomaa a) ruokalassa ja b) biletyksessä. Näillä oppilailla on about joka päivä hirveet bileet koulun kattoterassilla. Ash-Ash eli HH, happy hour. Ja ruokalassa on tosiaan sellainen jälkiruokapöytä, johon en oo vielä karaistunut, vaan otan joka päivä jonkun piirakan tai creme bruleen.

Tulevaisuuden toivot 

Vapaa-ajan hommina oon kaupunkiin tutustumisen lisäks käynyt kahdella keikalla – tai kuudella. Eka oli Candlemass ja Ghost. Tokalla kerralla Nailed to Obscurity, Jinjer, Soilwork ja Amorphis. Että yhdeksisen tuntia oon keikkapaikoilla notkunut parina sunnuntaina. Ja ainakin Bloodred Hourglassin käyn kyllä vielä kattomassa. Suomipojat, kun ei Suomessa ole nähnyt, kuin kerran. 

Leffassa myös kävin. Ruotsilla piti pärjätä eli kävin kattomassa Border / Gräns -leffan. Ei ollut mitenkään montaa vaihtoehtoa, josta jotain ymmärtäisin. Jenkkejä tietysti pari (joista osa dubattu), mutta sitten on ranskalaisia, japanilaisia, kiinalaisia, mitä lie bulgarialaisia ohjelmistossa. Siinä on tietysti yks asia, missä ranskalaisuus näkyy. Tästä mallia, kun Hesarin toimittaja oli tässä männä viikolla niin huolissaan, ettei pääse jenkkikulttuuria pakoon.

Ei oo Ranska yhtään paska maa. Ainoa onnistunut sosialistinen valtio, kuten yksi kreikkalainen proffa sanoi. Vapaus, veljeys, tasa-arvo lukee koulujen seinissä. Kerran ainakin oli opettajat lakossa. 13 viikkoa on ollut mielenosoituksia joka lauantai. Viime viikolla kaasuttivat täälläkin metroa. En ollut paikalla – ihmettelin vaan, et miksi keskustan yllä pörrää helikopteri koko päivän.

Lyonissa on kapeat kadut ja jalankulkijat kunniassa. Tai monet suihkii kick-bikeilla - sähköllä tai ilman. Just sopivan kokoinen. Vain 500 000 asukasta, mutta Ranskan (67 milj. asukasta) kolmanneksi suurin kaupunki! Aika maalaisia nääkin on. Vihanneksia ja hedelmiä myydään aamuisin kadulla kojuissa. Ja kananmunia, lihaa, kalaa… Jokaista erikseen. Koirat nuuskuttelee vapaina. Kodittomien kanssa olen nähnyt monen juttelevan.

Jinjer @ Transbordeur

Juu. Sanoin Stiiville, että mulla lyhenee aina elinajanodote parilla vuodella, kun joudun siitä eroon ja hirveä tuska. Olihan se! Mutta kun tänne pääsi, niin hyvinhän tässä on neljä viikkoa pärjännyt. Ja sit on parasta, kun taas näkee. Huomenna!