No ni. Näin se meni 3 kk. Ihanaa oli, kaikki vaiheet: eka yksin, sit Stiivin kans, ja loppulaskettelut kaverin ja äidin kyläillessä - ja huippujen uusien tyyppien kanssa. Sellasta hoin, että on nää täällä Lyonissa aika pilalle hemmoteltuja. On hyvät kelit, on hyvät juustot ja vihannekset, on kaunis kieli… ja mitä nyt sit ei olis?
Jos olis lapsia, niin kannattais muuttaa Ranskaan. Kolmekybästen jäbien porukasta meinasin ottaa kuvan, ku ne niin luontevasti istui bissellä ja pizzalla, ja yhellä oli vauva toisella käsivarrella. Ekaa kertaa, ku mentiin Rock n’ Eatiin keikalle, ni yllätys oli suuri, kun paikalla oli tenavia, teinejä, nuoria ja vaareja.
 |
| Laske oma bissesi |
Täs vaalimainingeissa sanon vielä senkin, että kyllä mua jaksoi täällä myös arkinen solidaarisuus hämmästyttää. Yks hobo kerran kyseli tupakkia, tyyppi ei antanut, mutta joku sitten vislas kauempaa, että tuu täältä hakemaan. Toisella kertaa nuori kundi meni kohteliaasti tiedustelemaan joltain ukolta, et onko nälkä, ja antoi vähän maistetun patonkinsa/kebabinsa sitten tälle.
Multakin on kysytty enemmän kaikenlaista kuin tähänastisessa elämässä yhteensä. Stiivin keskusteluihin, jos mennään, niin siitä saa oman kirjansa. Jengillä on vaan tarve avautua. Brexitistä saamelaisten tilanteeseen. Tietysti tuolla rock-baareissa tiedetään Finntroll ja Korpiklaani, Moonsorrow ja Ensiferum… Ja yks oli hyvin innoissaan, kun oli ymmärtänyt, että Suomessa saa kirkkojakin polttaa ihan laillisesti! Heh. No, ihan yleisestikin ottaen on kai se käsitys, että meillä pohjolassa on kaikki niin hyvin ja onnellista. Alastomana juostaan pelloilla kuin villivarsat! Ja vähän jöröä. "I knew Teukka (nimi muutettu) for years, he never said anything!"
 |
| Käytiin välillä Sveitsissäkin |
 |
| Little striped ones! |
Sen mä oon oivaltanut, että nopeus ei ole mikään laatukriteeri. Kaupan kassalla kestää puol päivää, ku a) kassakoneet on hitaimmat mitä on ja b) täytyyhän siinä nyt kuulumiset ja poskisuudelmat vaihtaa. Sit pakataan kamppeet vedettävään mummokärryyn ja patonki pilkottaen etiäpäin. Vaikka terassille pikku aperitiiveille ja lasilliselle. Molemmat Stiivin kans hätkähdettiin, kun joku juoksi metroon. Ei siellä juosta, siellä kuunnellaan jatsia! Tai vaikka Voulez-vous coucher avec moi, ce soir...
Saksalainen (mies)kollega yliopistolta sanoi, että kyllä hän on tuntenut täällä useammin olonsa turvattomammaksi kuin jossain muualla. Täh? Tietysti voi liikkua eri alueilla, mutta mä en kyllä oo. Ei nää oo ees yhtään sleezyjä - pari blondi-kommenttia vain. Ihanaa, kun on tottunut menemään yksin vaikka keikalle tai kaljalle, ja siinä mitenkään käy. Ainoastaan ketuiks meni, ku olisin halunnu nähdä Bloodred Hourglassin, ni sehän oli jo soittanut! Live 20.30 tarkoitti, että pääbändi aloittaa silloin.
 |
| Kai nyt sunnuntaina osterit |
 |
| Quenelle |
 |
| Äänestin |
”Minä tulin tänne Pariisista turistina, ihan niin kuin tekin”, kertoi tarjoilija. ”Sen reissun jälkeen meni kuukausi, niin olin muuttanut Lyoniin.” Ja samahko stoori hotellin respan kohdalla. Vielä astetta militanttisempiakin löytyy akatemiasta: ”Minä en USA:n yliopistoihin lähde! Kauhea kilpailu ja käsittämättömät työviikot!” Toista se on, kun ’tenure track’ (yleinen akateeminen urasysteemi, että pitää täyttää asteittain tavoitteita, niin etenee kohti professuuria – tai vaihtoehtoisesti lentää pihalle) on Ranskassa laiton. Ns. rangaistukseksi tutkimuksen takkuamisesta saa lisää opetushommia.
 |
| Mölkky |
 |
| Joku kirkko oli pystyssä, kun Notre Dame oli liekeissä. |
Juu. Vähän suitsutukseksi meni… Kiitos ja anteeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti