Ei paluuta Oltermanniin?

Yritin yhtenä iltana kattoa YLE Areenasta sen jonku Afganistan leffan. Olin varannu viinit ja kaikki. Mut eihän se toiminut. Ulkomailla saa kattoa, jos on Suomessa kirjoilla. Mutta mähän en oo! Siinä se iski.

Otin kaikkea tarpeellista mukaan

Muutenhan mikään ei oo mitenkään iskenyt. Ollut vaan oikein mukavaa ja, voi oikeesti sanoa, helppoa. Koulun tyypit on äärimmäisen 'welcoming'. (En kato enää oikein osaa suomea.) Ja homma on hallussa. Meitä aloitti samalla muitakin uusia proffia, ja kaikki tulee kuin apteekin hyllyltä. On tervetuliaistilaisuuksia, läppärit heti kouraan, koulun kassit ja juomapullot, valokuvaukset ja kaikkien papereiden allekirjoittamiset.

Muutama tyyppi muutti Briteistä, ja muistelivat, kuinka siellä kaikki toimi heti. Että täällä menee - herran jestas - jopa pari kuukautta ennen ku saa paikallisen Kela-kortin. Hä? Vähän ehkä hävettää miettiä, mitä on lukenu Suomen prosesseista, ku ulkomaiset työntekijät yrittää päästä asettumaan. Täällä mä sain pankkitilin avattua netissä, ku olin eka saanu kännykkäliittymän otettua netissä.

Mä oon kävelly jo puolivahingossa puoli kaupunkia. Keskusta - vanha ja uus - on oikeastaan kokonaan kävelykatua. Tulee niin eteläinen fiilis, ku ei oo asfalttia vaan laattaa ja sellasta. Loire-joen varrella ei oo kummemmin mitään, mutta Erdre-kanavan reunamilla on ravintolalaivoja ja kahviloita. Missään ei oo näin paljon terasseja! Siitä mulle ehkä tuli ekana Tirana mieleen, ku tänne saavuin.

Koulun baari

Loire

Siinä Erdren hoodeilla mä haluisin asua, jos sais vapaasti valita. Ei nyt ihan vapaasti toki saa. Asunnoista on ilmeisesti kova kilpailu. Oon nyt edennyt siihen vaiheeseen, ku oon saanut eka pankkitilin, että voin luoda itsestäni mallikansion, jossa esittelen luotettavuuteni yms. Ja vuokranantaja voi kenties minut valita. Sen jälkeen alkaakin sitten ranskalaiseen malliin vuokralaisen oikeudet pyöriä. Sopimuksen voi tehdä yhdeksäksi (9) vuodeksi, ja vuokranantaja ei sinä aikana voi irtisanoa sopimusta.

Suomi mainittu

Se on se, mitä ranskalaisista yleisesti tietää tai olettaa. Egalite! Perkele! Joka viikonloppu onkin ollut "vapauksiaan" kuuluttavien anti-vaccine ihmisten kulkueet. No sitte oli eläinten oikeudet - maassa muovidelfiinejä verkoissa. Sitte oli se, josta laitoin jo feseenkin, kun jaettiin ilmaista ruokaa ja kamaa, ja metallibändi soitti kaupungin keskustassa. Ja en tiiä mikä juttu oli eilen, ku ratikkapysäkeillä ihmiset lauloi. Niitä oli ihan niinku normaaleina sporan odottajina siellä täällä ja sieltä ne yht'äkkiä liittyi lauluun.

Mä olin eilen tosiaan ratikkahenkinen. Täällä on joukkoliikenne viikonloppuisin ilmaista, ni ajattelin, et ajellaan ny sitte vähän laitakaupungillekin. Oli siellä jotain ihan hämmentäviä juttuja. Esim. Les bureaux du Sillon. Mut kyl mä luulen, et muuten viihdyn täällä keskemmällä. Ja sit myöhemmin kaupungin ulkopuolella, mistä alkaa heppatallit. Niitä kyllä riittää, ku googlasin!

Majava

Sellainen kysymys mulle esitettiin, et mikä täällä on ollu yllättävintä. Vaikee sanoa. Se, et mulla on lankapuhelin? 

Ja onks se nyt sit yllättävää, mut ehkä se kuin kohteliaita ja ystävällisiä ihmiset on. Johan se vanha mielikuva töykeistä ranskalaisista oli Lyonissa kumottu. Mut sama täällä. Englantia on puhunu kaikki, jotka sitä vaan on osannu. Kuntosalilla, kaupassa, leffassa, ravintolassa. Ihan mukisematta. Ja sit on sellasia pieniä juttuja, ku pikkupoika sanoo rappukäytävässä Bonjour! Tai nuori kundi päästää mut edelleen, vaikka voisinhan mä nyt siinä samassa letkassa tulla 2 sekuntia myöhemminkin.

Sivistyskansaa, niin kuin yks kaveri sanoi. Liittyi kylläkin siihen, ku keroin, et tuolla koulussa ne kysyi mun lempikirjaa. Et he sit laittaa ympäri koulua oleviin telkkariruutuihin mun kuvan ja kirjavinkin. Ketkä yhtään mua tuntee, ni tietää... Mut keksin mä heti nokkelana yhden, jonka oon jopa lukenu: Hytti nro 6. Cannes ja kaikki.

Mut tosiaan, sivistys ehkä, mutta ei jäkitys. Mietittiin yhden uuden kollegan kanssa, et onkohan joku dress code, ku opettaa. No, ei oo. Naurettiin kahvilla, ku tää sit kerto, et hän kuitenkin laittoi korkkarit. Ni miten kävi? Niistä lähti pohja irti! Se löys sit jostain maasta teipin, ja paikkas tilanteen sillä. "Olisit ollu paljain jaloin", sano kokeneemmat kollegat.