Ensimmäiseen staniin

Lähdimme Vladikavkazista aamukahdeksalta. Taksi, taksi, taksi ja Mineralnyi Vodista bussi Elistaan. Joka kylässä pysähdyttiin ja keskinopeus oli noin 50 km/h. Dagestanin pojat olivat matkalla Sotchista kotiin, samoilla taukopaikoilla heidänkin bussinsa pysähtyi.

Kello 23 saavuimme Elistaan. ”Emme voi ottaa teitä hotelliin, koska toisesta maahantulokortista puuttuu poistumispäivämäärä”. Ihan kiva. Ei auttanut, vaikka monesta muusta hotellista oli rekisteröinti. Ei vaikka päivämäärä kirjoitettiin lippulappuun siinä paikan päällä. ”Tulee isot sakot hotellille.” Ulos ja viereiseen hotelliin, joka kelpuutti juuri täydennetyn maahantulokortin.

Elista on Kalmykian pääkaupunki, pienois-Mongolia. 100 000 asukasta, buddhalainen. Valkonaamoina olimme selvästi vähemmistössä. Dalai Lama on kaupungissa vieraillut ja shakin MM-kisat siellä on pelattu. Muuten meno on varmaankin ollut suhteellisen rauhallista. Voiton päivää (9.5.) ei juuri juhlittu ja ilmeisesti osa kalmykialaisista taistelikin aikanaan natsien puolella.

Astrakhanin bussi oli täynnä, joten jatkoimme Elistasta suoraan Volgogradiin. Viisi tuntia marshurtkassa, sikakuuma ja ikkunasta pelkkää tyhjyyttä - näytti kuulemma Mongolialta. Hevosia ei näkynyt, mutta yksi kameli.

Volgograd teki heti vaikutuksen. Menee ehkä listalla ykköseksi - Pietarin kanssa suht tasoissa. Upea kaupunki! Mahtipontista neuvostoarkkitehtuuria kauttaaltaan, leveät kadut ja joella kuin suomalainen järvimaisema. Kahviloita oli paljon ja niistä sai ihan kaikkea. Ehkä ensimmäistä kertaa näin lepakoita. Ja ihan varmasti ensimmäistä kertaa näin lämpömittarissa +51 astetta.

Varjossa oli tosin vain +35, kun kavuttiin Rodina-mat -muistomerkille. Miljoona neuvostosotilasta pääsi tässä kaupungissa toisessa maailmansodassa hengestään, mutta voitto tuli.

Volgogradista Samaraan. 18 tunnissa muuttui ympäristö. Voi sanoa, että Samara oli selvästi omanlaisensa. Käsittämättömiä rappeutuneita, hylättyjä taloja, vieressä moderneja rakennuksia, sitten kirkko ja ihan mitä vaan. Volgan rannalla oltiin rennosti picnicillä. Kahviloita oli vaikea löytää. Ja hotelleja. Outoutta lisäsi sen myötä sekin, että olimme poikkeuksellisesti hienossa neljän tähden hotellissa. Ukkoskuuroa ei ehditty ihailla kattoikkunoistamme.

 

Samarasta saavuimme tänä aamuna Ufaan. Nyt ollaan Moskovan ajasta +2 tuntia. Neljä viikkoa ja kymmenes kaupunki: Pietari-Moskova-Rostov-Kislovodsk-Pyatigorsk-Vladikavkaz-Elista-Volgograd-Samara-Ufa. Ensimmäinen ja ehkä viimeinen ”stan” - Bashkortostan.