keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Supertähti pyhällä maalla

Aamu Mathurassa. Koputus klo 8. ”Haluatko teetä?” En, vaan nukkua. Hindiksi, englanniksi ja elekielellä. Yhdeksältä omistaja. No, okei. Leivät ja masalateet napaan ja kohti uusia seikkailuja.

Valitsin kadulla sattumanvaraisesti vasemman. Lehmiä, aaseja, miehiä ja poikia. Hiekkatietä eteenpäin. Rikshapoikia. ”Sano hindiksi.” Ööh… Moottoripyörä pysähtyi; ”Is there a problem?” Tarjosi kyydin, mutta jatkoin jalan. Oikealle.



Oho! Näyttää temppeliltä. Sisälle, hitaasti ja nöyrästi, jos heittävät pihalle. Otsansa keltaiseksi maalannut puhui englantia. Kengät pois, saa valokuvata. Joku soitti kongia ja mutkin ohjattiin kumartelemaan krishnojen eteen. Tämä oli Lord Krishnan syntymäpaikka. Samassa tilassa ashrami, 300 Rs yö, mutta opaskirjan mukaan uskonnollinen painostus melko ahdistavaa. Voi olla, kuten myös sekin, että yksi ukko ruinasi takapihan lehmien vieressä pusua




Ulos ja eteenpäin. Joku hyökkäsi ja tarjoutui oppaaksi. Siinä olikin joku temppeli. Kengät pois, kaikki muutkin kamat pois. Käytiin kuvat ja nuket läpi. Tulkitsin oppaan ookooksi. Rikshalla eteenpäin.

Joo, ei ole mitään nähtävää Mathurassa. Varmaan parikymmentä temppeliä. Apinoita, venereissu joella, masalateetä. Jama masjid ja Vrindavam kierrettiin myös. Pyörärikshaa, autorikshaa, välillä mammojen kanssa samassa (autorikshaan mahtuu kuskin lisäksi noin 7 henkeä). Intialaista poppia täysillä. Tahti on hengästyttävä. Ei tarvitse hartaasti ihailla.








 

Huomaa apinat



Temppelikuvioista käytiin kaikki läpi: yhdessä lusikalla vettä suuhun (sylkäisin varmuuden vuoksi / riskillä hihaani). Toisessa pyydettiin lahjoittamaan kukka Krishnalle. Sitä seurasi kuitenkin rahastus, joka menisi temppelissä olevan 2000 orvon naisen ruokkimiseen.  ”Saa maksaa dollareilla, euroilla, punnilla.” Otti päähän. Opas tarjoutui antamaan lahjoittamani summan takaisin minulle!

Superstar herätti huomiota. Teehetkellä kaikki kylän pikkupojat tulivat tuijottamaan ja kotimaata selvittämään. Temppelissä lapsilauma toi pähkinäkupin. Yhden seurueen piti päästä yksitellen kanssani valokuvaan. Yhtäkään muuta ei-intialaista en päivän aikana nähnyt.

Iltaseitsemältä olin takaisin hotellilla. Montako temppeliä on tarpeeksi?  Miten voisi tuoda rakkausavioliiton selkeämmin esille? Mihin mä haluan mennä?


5 kommenttia:

  1. Hengästyttävää. :) Mutta kuulostaa tosiaan, että alat päästä jo "oppaiden" juonista perille. Toivottavasti löytyy paljon sykähdyttäviä paikkoja!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mee johki lämpimään, hirvet turnut päällä!! :) P.S. Mun hermot kestäis tuol kolme minuuttia.

    VastaaPoista
  4. Ei siellä mitenkään lämmin näytä olevan, vaikka tunnetusti oletkin viluinen. ja apinat olisi jäänyt huomaamatta, en tosin ihan varman ole, että löysinkö ne? hengästyttävä tahti. superstar madamille lämpimämpiä päiviä. tsemppiä ei tarvitse toivottavaa, kun tunnun tuosta härdellistä nauttivan :-).

    VastaaPoista
  5. Vaatteet, joista on suojaa. :)Lampimampaa kohti.. Tanaan yojuna Jaisalmeriin!

    VastaaPoista