Afrikan aikaa - Maailman pisin blogipostaus (3/8)

Päivä 3 - Ndutu

Swahilia saattaisi jopa oppia. Kaikki tietää, että jambo on ”hello”, asante sana paljon kiitoksia ja hakuna ma tata ”no worries”. Ekana päivänä opin, että habari on mitä kuuluu ja siihen sanotaan mzuri. Jeeppimenossa pitää tietää myös pole, pole (ihan iisisti vaan), simama (stop) ja wende (mennään). Ja ”todella lämmin”, koska kuuma on jotain painokelvotonta.

Sanat istuu ihan hyvin suomalaisen suuhun ja vice versa. Esim. Meidän retkikunnan porukan nimistä Leo tarkoittaa tänään ja Ella ”hello”. Autokuski osas heti läpällä kuuluttaa radion kautta, että ”tuolla, kaksi”, kun yritettiin tihrustaa leijonia ruohikosta. Sukulaiskieliä selvästi. Toisin kuin saksa, joka tansanialaisten mielestä kuulostaa niin hirveältä, etteivät pysty syömään, jos joku sitä puhuu.

Mäkään en aina pystynyt syömään. Tai pystyin vähän, mutta siitä ei ollut kovin pitkää iloa. Kiitos Intian reissusta tuotujen tuliaisten. Ei oo Suomessa pelkoa liiallisesta medikalisaatiosta. ”Ota imodiumia. Ei se sun matkaan vaikuta.”

Niin. Kyllähän monikin varmaan mielellään makaa raatona mökissä sillä välin, kun muut pääsee metrien päästä todistamaan kuinka jo aamulla tavattu gepardiemo äkkää orvon gnun vasan ja laittaa sen luonnon kiertokulkuun.

Majapaikassa oli onneks kissa. Eiku mangustin sukulainen!