Päivä 2 - Masai-kylä ja Ndutu
”Ihmiset
ovat samanlaisia, mutta tavat ovat erilaisia”, totesi opas jotakuta siteeraten,
kun kyseltiin mihin tulokseen hän on maailman turuilla kiertäessään tullut. En
tiiä. En usko, että ihan hetkessä pystyisin Masai-heimon tapoja omaksumaan.
Ensin musta
olis nuorena tyttönä tehty ”rakastajar” (käytännössä lapsihuora), sitten
ryhtyisin vaimoksi, vääntäisin lapsia ja tekisin kaikki
mahdolliset työt alkaen asumuksen rakentamisesta risuista ja p..sta. Majan koko
nyt vaan on sellaiset seitsemän neliötä, mutta se hylätään säännöllisin väliajoin ja rakennetaan uusi. Siinä mä nukkuisin lasten kanssa yhdessä ”sängyssä” ja
ukko yksin omassaan. Puolen metrin päässä kokkaisin safkat naudan verestä,
maidosta ja jostain siemenistä. Mies paimentaisi karjaa, pelaisi jotain lautapeliä ja
joisi viinaa.
Liioittelenko
mä? Kuulemma ne miehet kuitenkin nykyään soittaa kännykällä, kun ovat tulossa
paimenesta kotio, että tietää pistää padat porisemaan. Sitten se syö ja
katsotaan mitä loppuporukalle jäikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti