Päivä 8 -
Ngorongoron kraatteri
Ngorongoron
kraatterissa (15*20 km) on niin paljon eläimiä, että sitä luulis
eläinpuistoksi. Jopa sarvikuonoja löytyy tosi paljon. 24 kappaletta. Joskus oli
vain 13.
Ihminenhän
niitä tapaa. 60-luvun jälkeen suippohuulisarvikuonojen määrä on pudonnut alle
puoleen. Ja tosi kätevää norsujakin tappaa, kun miettii, että eihän siinä
sitten meekään taas kuin pari-kolme vuotta, että saavat uuden yksilön
tuotettua.
 |
| Sarvikuono - 5/5 täynnä! |
Musta tuntui
niin etuoikeutetulta, että me saatiin ylipäänsä olla katsomassa niitä eläimiä.
Opas lauloi välillä virttä: ”Niin kaunis on maa” – se sopi siihen tilanteeseen!
Niin kuin joku uskovainen joskus sanoi: ”Maailma on niin ihmeellinen, että
tuntuu uskottavammalta, että jumala on sen luonut kuin että se on vaan
evoluution myötä itsekseen kehittynyt.”
Meitä on moneks. Joillakin on ihan eri käsitys noista oikeuksista ja etuoikeuksistakin. Amerikkalainen mamma syötti linnuille pullaa, jotta sai hyviä kuvia. Opas, luontoihminen, oli huomauttanut, että lintujen elimistö ei ole moiseen moskaan tottunut ja ne kuolevat sitä syötyään. ”I know my rights”, oli vastaus.
Suomalainen nöyrä asenne on paljon parempi. Se vanha vitsi, että mietitään norsun nähdessä, että mitähän se ajattelee minusta. Ei kuulemma kovin hyvää. Jos sieltä jeepistä olis ulos astunut, niin melkein mikä tahansa eläin olis tappanut heti. Joku oli kokeillut. Huijannut, että käy muka pissalla ja lähtenyt hiipimään takaisinpäin norsua kohti. Sen pituinen se.
Tansanialaiset ajattelevat, että villieläimet ovat jumalan karjaa. Vaikka sitten. Pääasia, että on joku kunnioitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti