Afrikan aikaa - Maailman pisin blogipostaus (5/8)

Päivä 7 - Ngorongoro

Meiningistä safarilla sen verran, että meno on aika luksusta. Esim. telttaleirilläkin oli yhtä monta palvelijaa kuin meitäkin, kemiallinen vessa, lämmin suihku, maailman parhaat ruoat ja aurinkopaneeleilla toimiva kännyköiden ja kameroiden latauspiste. Pyykkinsä sai sielläkin maksusta pesettää. Ok, ”tuetaan paikallisia palveluja”, vaikka itse en käsitä, että jonkun piti saada housut puhtaaksi jo noin yhden yön reissaamisen jälkeen Ndutussa, jonne pitää kuskata kaikki vesikin ihan kantamalla ja kehotetaan vetämään vessakin vain harkinnan mukaan.

Gepardi

Keski-ikä on retkellä 50+ - mutta ei siinä mitään, mä uskon ET-lehden väittämään, että näiden tyyppien elämät on kiinnostavampia kuin joidenkin untuvikkojen. On erottu ja rintasyövät sairastettu, lapsia haudattu ja työuria veivattu. Ihania luontoihmisiä. Yksi huutaa vähän väliä, että stop, kun jossain näkyy helmikana tai keltakurkkufrankoliini. Lintujen bongaus ja valokuvaus oli vähintään yhtä tärkeää kuin leijonalauman.

Suht rauhassa saatiin lintuja tarkkailla. Mutta kun jossain on nähty gepardi, niin paikalle tulee heti noin 14 jeeppiä. Kuskit juttelevat keskenään. Ne on nähnyt eläimiä ennenkin. ”TIA, this is Africa.”

Ohjelma oli tällaiselle ”nuorellekin” melko hektinen. Aamusta iltaan ajettiin jeepeillä ja katseltiin luontoa ja eläimiä. Lounaat vedettiin monesti eväslaatikoista. Illallisen jälkeen mentiin heti nukkumaan. Herätys kello 1 ja lähtö kello 2 – meidän ajanlaskulla klo 7 ja 8.