Nähtävyydet

Me ei yleensä juosta kauheesti nähtävyyksien perässä. Mua pelottaa, et petyn kuitenkin. Katon jotain kaiverrusta tai vaasia ja oon vaan, et joo kiva. Kiinan muurillekin olis pitänyt reissata koko viimeinen matkapäivä. Mitä jos oon vaan, et joo, iso on? Näyttääkö se paremmalta ku kuvissa, ymmärränkö jotakin enemmän?

Mut pandat oli pakko nähdä! Hieno paikka, viimesen päälle. Lähdettiin aamulla aikaisin, et ehdittäis ruokinta-aikaan. Ehdittiin ja siellä oli ihan hyvin tilaa. Ihan ku se ruokinta-aika olis salaisuus. Mitä niistä voi sanoa? Söpöjä ku mitkä, tosi paljon, eri ikäisiä, todellakin näki. Jotenkin ihmismäisesti ne istu takapuolellaan, korvat pystyssä ja rouskutti bambua. Ihme symbioosi ihmisen kanssa. Miten ne on ikinä pärjänny ilman, ku syövät yhtä ruokaa, käyttävät sen energiasta ihan naurettavan vähän (muistaakseni 12 %), eivät millään jaksais lisääntyä ja jos lisääntyvät, niin max sitten yhtä poikasta jaksavat hoitaa? Mutta ihan ehdottomasti kannattaa mennä heitä katsomaan!

Lisäks vaikka mitä buddhalais- ja taolaisluostareita (jännempiä ku kirkot). Tiananmen aukio (iso on) ja Kesäpalatsi Pekingissä. Kivoja paikkoja – hiton kuuma. Kuten myöskin Nanjingissa maailman pisimmällä sillalla, Chongqingin skylinea tarkastellessa ja Changshassa Maon jättipään vieressä.

Muinainen kirjasto.

Nykyinen moskeija.

Shanghai oli yölläkin ku sauna heti, ku poistu bundilta.

Fenghuang ja Zhenuyen, ja myös pienet tiibetiläiskylät (joissa on hiton kylmä!) on ittessään jo nähtävyyksiä (ja niinpä sit pitäis maksaa ihan kortteleittain, pyh). Eniten tykkäsin kattoa niiden tiibetiläisnaisten asuja ja miesten cowboy-hattuja ja ”rosvohuiveja” naamalla, ja kuin ne karautti hiukset hulmuten koko perhe moottoripyörän päällä.

Vikana päivänä mentiin Pekingissä alue 798:aa kattomaan. Ihan mielenkiintoista oli kattoa paikallisia nuoria taiteilijoita tatuoinneissaan ja koruissaan, joita ei muilla nähnyt. Ja ihmisiä, jotka maksoi steam punk –näyttelyn lipuista varmaan monen tyypin kuukausipalkan verran. Joskus se alue on kai ollut ihan taiteilijoiden tyhjästä kehittelemä, nyt ehkä siistitympi, valvotumpi, kaupallisempi versio. Jollain kai niiden pitää elää, että voi tehdä kantaaottavampaakin taidetta.

Nanjingissa käytiin ”museossa”, jossa kerrottiin japanilaisten suorittamasta massamurhauksesta ko. kaupungissa. Se oli kokonainen alue, monta rakennusta, laajasti ja suoraan kerrotuna, ei mitenkään tylsän puolueettomasti. Japanilaiset hirviöt kidutti, raiskasi, tappoi, keksi pelejä, tuhosi. Näin ja näin. Tässä kuvat. En suosittele ihan herkimmille. Hirveä tragedia, ja harmitti kaiken sen vanhan kulttuurin hävittäminen.

Historiaa riittää. Ja nykyisyyttä. Ihan käsittämätöntä katsoa, et jaa tässä kaupungissa on asunut kolme miljoonaa ihmistä kaks tuhatta vuotta sitten ja tällai ne oli kaiken suunnitellut. Ja se rakentamisen vauhti ja määrä. Yritin kuvata junista ja busseista, kun ne kivimassat hyökkäs päälle. Kiinalaiset päättää, et tohon tulee kaupunki, rakentaa pari-kolkyt-nelkyt kerrostaloa, tehtaan ja junaradan. Sit tarvii vaan muuttaa ihmiset sinne.