Ihmiset

”Sä nyt tykkäät kaikista”, sanoi yks kaveri, kun olin niin innoissani kuin hauskoja ja ystävällisiä kiinalaiset oli. Voi olla. Mut kyllä mä monta kertaa mietin lausahdusta, jolla yks tyyppi vertas kiinalaisia ja japanilaisia ennen matkaa: ”Kiinalaiset ei jännitä niin paljon.” En oo käynyt Japanissa, mut joo, ei jännitä.

Ku mä tosiaan luulin, että ne hutasee mua kuonoon, ku oon tiellä ja liian hidas. Katsoin epäilevästi, et ketähän noikin ukot on, ku astuttiin johonkin yöjunan halpisvaunuun – ja olin tietysti ihan väärässä. Ei ollu bisselavaa mukana vaan teetä termareissa ja kun toinen pelas kännykkäpeliä, niin toinen ukko taputti käsiään sen ”musan” tahtiin.

Jos jossain oli kärhämää. Esim. kerran joku tyyppi iski tuopin pöytään, niin hintelät poliisipojat (jotka yleensä marssi peräkanaa) tuli paikalle. Koskematta ja huutamatta, hyvin sovittelevasti puhuivat, että eikö vois ottaa rauhallisemmin.

Sama tapahtui, kun pöydät meni nurin, kun yks poika halus huppelissa niin kovasti kätellä, halata, en tiiä, Steveniä. ”I love you.” Hyvin sovittelevasti ja meiltä anteeksi pyydellen ohjattiin poika eteenpäin. Ei olis pitänyt sanoa, et on English. Suomi olis voinu olla edes vähemmän viehättävä.

Paitsi, että ei ollut, kun yks nainen ihastui mun nenään. Kyllä. Näytti sen oman pikkunenänsä päältä sellaista valtavaa hyppyriliikettä, et miten hieno mun nokka on. Silmät, nenä, silmät, nenä.

Positiivisesti aina suhtautuivat meihin. Osa tuijotti. Suurin osa ei, ja yritti vain auttaa, jos jotain tarvittiin.

Kiinalaisia ei niinku haittaa muut ihmiset. Eikä työ.

Jos on puisto, niin se on täynnä ihmisiä, jotka pelaa keskenään jotakin (uhka)peliä ja juo teetä. Jos aukio, niin siinä jumpataan iltaisin. Jos pikkulapsen pitää pissata, ni kadulle tai roskikseen (kätevää, ku ei oo vaippoja ja housuissa pebassa halkio). Jos työnä on lakaista katupölyä, niin sitä tehdään, vaikka sitä lentäis heti kuus kiloa lisää siihen. Jos bussi tai juna liikkuu, niin sit nukutaan.

Aamujumppa.

Iltajumppa.

Erittäin miellyttävää oli myös ”tasa-arvo” tai sellainen seksittömyys. Ykskään ukko ei katsonut mua tai ketään muutakaan mitenkään tungettelevasti. Kertaakaan. Missään. Näkyvästi tai huomaamattomasti. Jos (ja kun todellakin) rakennetaan, niin nainen voi heilua rautalapion kanssa siinä missä mieskin – ja mies kantaa vauvaa liinassa tai tehdä vaikka jalkahoitoja salongissa.

Jos mä jotakin negatiivistä väkisin väännän, niin kiinalaiset ne kävelee hitaasti enkä minä! Hirveä ongelma lomalaiselle. Ja sit ne pitää sateenvarjoja auringonpaisteella ja tökkii niillä silmään. Ja miehet rullaa paidat mahan yläpuolelle, ku on kuuma.

Ei tietenkään hirveesti juteltu paikallisten kanssa ja ne, joiden kanssa juteltiin on luonnollisesti sitä porukkaa, jotka osaa kieliä ja on reissannu. Jos nyt oikein oon ymmärtänyt, niin ihan rivi-ihminen ei muuta metriäkään ilman oman kommunismiyksikkönsä johtajan lupaa. Tai no, yks kadunlakaisija jäbä kyllä ties Suomen ja kävi läpi meidän koko historian esittäen tarkentavia kysymyksiä.

Naimakaupoilla.

Täs paikassa me soitettiin tyypeille Rytmihäiriötä.

Jos nyt silti väitetään ja uskotaan, ettei kiinalaiset tiedä muusta maailmasta, niin ei ne silti tunnu itseäänkään ottavan niin vakavasti. Xiningissä oli plakaatti, että tällä kadulla on ”National demonstration of no fake goods”. Ihan suorasanaisesti neuvotaan, että älkää pakottako ulkomaalaisia vieraitamme valokuvaan ja ”do not chase, catch, beat or feed animals”.

'