En tiedä, miks mä oletin, että Kiinassa olis kauhean epämiellyttävää. Ihmiset tunkemassa päälle, ruokana joku tuntematon torakka jne. Kaikki oli ihan muuta.
Ilmanlaatu
Kuvittelin itseni sellainen kirurgin suojus naamalla koko ajan. Ensivaikutelma olikin hirveä, kun tultiin bussilla Pekingin keskustaan. Näytti, että puiden lehdissä on joku kauhea saastekerros. Sen jälkeen en saasteita havainnut. En väitä, etteikö niitä silti olis.
Vessat
Pekingissä oli joka paikassa vessa. Niitä oli rakennettu olympialaisia varten niin, ettei pääse kukaan valittamaan. Viiden metrin välein. Ihan siistejä oli kaikki myös bussimatkojen pysähdyspaikoilla. Ehkä se oli kuitenkin vähän outoa, et sinne vessaan on ihmisillä niin kiire. Ite olisi venannu ulkopuolella niissä tapauksissa, ku pitää kyykkiä siinä muiden edessä. Mut ei. Jos jää siihen, ni muut menee ohi.
Eläimet
Sitäkin jännitin, et mitä jos ne kohtelee eläimiä niin, etten voi katsoa. Tai että niitä ei näe missään, ku on niin teollista. Näki niitä. Kadulla odottamassa pataa. Kadulla odottamassa elämää lemmikkinä. Koiria kannettiin usein sylissä. Xianissa kissoja oli bling-bling yökerhossa hienoutena ja elämäni ekassa kissakahvilassa. Akvaariokalojen veikkaan päätyvän mahaan. Ainakin ekan hotellin respapojan vesilasista se hävis kummasti. Ja miks niitä muuten myytäis ruokakaupan aulassa? Myös lintujen vähäisyyden Steven arveli johtuvan siitä, et ne päätyy parempiin suihin. Vastaavasti oli sitten sitä enemmän hyttysiä – aina ne mut löytää, mut nyt todellakin löysivät joka paikassa.
Parasta oli silti ruoka ja ihmiset. I wanna go back to China, eat lots of Chinese food and watch the Chinese people. Tota mä oon hokenut.
Ilmanlaatu
Kuvittelin itseni sellainen kirurgin suojus naamalla koko ajan. Ensivaikutelma olikin hirveä, kun tultiin bussilla Pekingin keskustaan. Näytti, että puiden lehdissä on joku kauhea saastekerros. Sen jälkeen en saasteita havainnut. En väitä, etteikö niitä silti olis.
Vessat
Pekingissä oli joka paikassa vessa. Niitä oli rakennettu olympialaisia varten niin, ettei pääse kukaan valittamaan. Viiden metrin välein. Ihan siistejä oli kaikki myös bussimatkojen pysähdyspaikoilla. Ehkä se oli kuitenkin vähän outoa, et sinne vessaan on ihmisillä niin kiire. Ite olisi venannu ulkopuolella niissä tapauksissa, ku pitää kyykkiä siinä muiden edessä. Mut ei. Jos jää siihen, ni muut menee ohi.
Eläimet
Sitäkin jännitin, et mitä jos ne kohtelee eläimiä niin, etten voi katsoa. Tai että niitä ei näe missään, ku on niin teollista. Näki niitä. Kadulla odottamassa pataa. Kadulla odottamassa elämää lemmikkinä. Koiria kannettiin usein sylissä. Xianissa kissoja oli bling-bling yökerhossa hienoutena ja elämäni ekassa kissakahvilassa. Akvaariokalojen veikkaan päätyvän mahaan. Ainakin ekan hotellin respapojan vesilasista se hävis kummasti. Ja miks niitä muuten myytäis ruokakaupan aulassa? Myös lintujen vähäisyyden Steven arveli johtuvan siitä, et ne päätyy parempiin suihin. Vastaavasti oli sitten sitä enemmän hyttysiä – aina ne mut löytää, mut nyt todellakin löysivät joka paikassa.
Jos me otetaan lemmikki, ni se on tällanen possu! |
Parasta oli silti ruoka ja ihmiset. I wanna go back to China, eat lots of Chinese food and watch the Chinese people. Tota mä oon hokenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti