Ho-sedän auto Pobeda

Vietnamilaiset tuntuu jotenkin tutuilta. Ei mitään turhaa hymyilyä, kiitoksia ja ole hyviä. Tosin, kun ollaan käyty monta kertaan Smart-cafessa ja Summit-baarissa, niin ovat ilahtuneen oloisia. Kuulemma koska ulkomaalaiset ovat kohteliaampia, niin pitää tsempata.

Tummat vaatteet. Toppatakki. Kengät otetaan pois jalasta vaatekauppaankin mentäessä. Kotona on tiskikaappi. Pikkukauppoina K-Market ja Circle K.

The "Lao-cafe"

The girl's place

Kielestä oppii tunnistamaan nopeasti joitakin sanoja: ga, kana, bo, nauta, tom, katkarapu, trung, kananmuna, rau, vihannes… Niitä voisi tarvittaessa osoitella. En osaa niihin pilkkuihin ja viivoihin kiinnittää huomiota. Isäni muistisäännöillä lisää: Den on musta kuin karatessa mustan vyön danit, ja nau maito liittyy kissaan.

Jos asuis täällä, niin englanninopettajana vois tienata noin 1000-1500 dollaria kuussa. Suomesta en tiedä. Kouluun ei tarvitse mennä, jos on alle +7 astetta. Eläkkeelle naisena 55-vuotiaana, miehenä 60 v. Koti-ikävään löytyy lähikaupasta Wasa-näkkileipää ja päälle smör. Sveitsiläistä mysliä, juustoa, kinkkua ja lisää juustoa.

Funny balloons

Nyt meillä on arkena sellasta, että eka läppäreiden ääressä, ja sit lähdetään päiväkaffelle. Mulle maidolla! Uus suosikki se kondensoitu maito. Sitä kun sekoittaa kahvitilkkaan, ni se on ku karamellikastiketta.

Sillä aikaa perheen kotiapulainen hyökkää äkkiä meidän asuntoon ja moppaa lattiat, pesee vessan, tiskaa tiskit jne. Leikkokukat ja hedelmävadit ojennukseen. Mjoo.

Kertaakaan ei olla kokattu. Yleensä suunnataan vanhaan kaupunkiin syömään. Vakkarivaihtoehtoina ”the big portion place”, ”the balcony place”, ”the tourist place” jne. Ja lauantaisinhan meillä on perheillallinen. Siitä riittää esim. vihreäpapu-sticky rice kakkua seuraavaksi aamuksikin.

Man cage

Kevätkääryleet lihalla ja vegenä

Tässäkin on riisiä ja pavuista tehtyä makeaa tahnaa.

Ja kerran viikossa on turistipäivä. Viikko sitten käytiin katsastamassa Uncle Ho’n majapaikat. Se, johon hänet on balsamoitu, välittämättä siitä, että herra itse halusi tulla tuhkatuksi. Ja se, missä Ho teki töitä, tapasi vieraita ja johti Amerikan sotaa.  ”Stilt house” oli niin vaatimaton, etten näköjään ottanut edes kuvaa. Siellä se Ho on kävellyt mangopuiden välissä ja syöttänyt karppeja. Kaksi puhelinta ja kolme autoa. Siitä on kommunistijohtajan vaatimattomuus tehty.

Ho tay -järvellä oli kuvauskielto, kun naarasivat jotakin mömmöä järven pohjasta. Ruppaset ravintolalaivat on ilmeisesti nyt ajettu alas saastuttamisen vuoksi. Käsittääkseni järvestä kuitenkin kalastetaan, ja luulen, että mun katkiskakkaroiden ravut oli sieltä peräisin. Yksi häntä per bataattikakku. Ja pienen pienet kilpikonnat, joita naisilla oli pesuvadit pullollaan.

Boaty?

Eilen nähtiin vielä Punainenjoki. Paikalliset ottivat hääkuvia ja perhepotretteja junakiskoilla ja banaanipuiden yllä. Enemmän siinä musta onkin järkeä, kuin Louis Vuittonin tai Dionin edustalla kuvaamisessa. Ite yritin tsuumata villisikoihin, hanhiin ja kanoihin.