Kiireemmäksi ajaksi

Aika härdelli täällä oikeastaan on joka ilta. Joku porukka kuorii valkosipuleita, paksut sedät istuu jalkahieronnassa, hattaraa, muovirojua, vappupalloja, bo bia (kylmää olutta), pyöräriksha, vesipiippu, riisihattupäiset naiset koko ajan tarjoamassa jotakin makeaa rasvapalleroa ja pojat olkalaukkuineen kenkien kiillotusta. Viikonlopun ajan on autoilta ja mopedeilta on keskustaan pääsy kielletty.

Tytöt myy tupakkaa.

Ehkä meidän saapuessa oli vielä vähän ”krapula” uuden vuoden (tet festival) hulinoista. Turistejakin on enemmän ja suosikkiruokapaikoissa puoli kahdeksalta jono.

Superturvallista kuitenkin. Mitä nyt kaksi mopedikolaria ollaan nähty. Niistäkin toinen taisi sotkeutua ihan oman laukun hihnoihin. Ja paras ruoka on ollut aika ruppasen näköisessä ravintolassa. Paikallisella työporukalla oli oma viinakanisteri mukana. Telkkarissa Haluatko miljonääriksi tai Voice of Vietnam. Sosialistisessa maassa?

Perheen isä Phong tosin vähän hymyili koko sosialismille. ”Toistaiseksi”, sanoi hän. Nuorena poikana Phong opiskeli Puolassa – kumppanimaassa. 10 vuotta sitten, yli viisikymppisenä, kävi tekemässä MBA-opinnot Bostonissa. Tuolta reissulta palattuaan isänsä vei hänet juhlaillalliselle. Koiraa. Siksi kulkukoiria ja kissoja ei näy kaduilla. Ihmiset nappaavat ne pataan. Sanoi Phong, pakko uskoa. Harvinaista, erikoista herkkua. Vanhassa kaupungissa on kuulemma vain yksi ravintola, josta saa koiraa.

Tässä perheessä koira on lemmikki. Se istuu ruokapöydässä, kun syödään. Samsam. Se annettiin hyvään perheeseen eikä myyty rahasta. Perheen äiti koittaa muutenkin syödä enemmän kasvisruokaa. Buddhalaisuuden oppien mukaan ja omaksi terveydeksi.

Ei ole kulkukoira. Siirtyi vain banh my -tiskin ääreltä eri kulmalle.

Poroja!

Tuntuu, että aika menee tosi nopeasti. Täytyy ehkä vähän kiristää turistihommien tahtia. Temple of literature käytiin tsekkaamassa. Tohtorien nimet on siellä hakattu kivilaattoihin, tuhat vuotta sitten. Nyt paikalla pyöri nuoria vastavalmistuneita. Pojat halusi mun kanssa kuvaan! Ehkä eivät ole kaupungista kotoisin? Paluumatkalla paikalliset markkinat. Ravut pulikoivat vedessä, lihaa hakattiin maassa paloiksi. Melkein kaikki myyjät olivat naisia.

Kaksi viikkoa ollaan oltu ja kaksi jäljellä täällä Hanoissa. Sitten otetaan juna ja suhautetaan 30+ tuntia Saigoniin.