Oliskohan jo reissun viimeinen junamatka? 14 tuntia Mysoreen. Aina
jännää millaista porukkaa tulee. Ensin oli tyhjää. Yksi naisturisti kävi
ilmoittautumassa, jotta voimme tarvittaessa pitää yhtä. Lisää naisia. Osa mustissa
kaavuissa, merkkifarkut vaan vilkkuivat alta. Ilmeisesti naiskiintiö.
Mun viereen tuli ihan hyviä tyyppejä. Nuori psykologi, joka oli
toisaalla töissä ja nyt matkalla kotikaupunkiinsa miehen ja nelivuotiaan lapsen
luo viikonlopuksi. Hän ”auttaa ihmisiä hymyilemään”. Aina on jotain:
alkoholismia, oppimisvaikeuksia, skitsofreniaa. Keinona on puhuminen, ei
lääkkeet. ”Käyttekö terapiassa edellisiä elämiä läpi”, kysyi joku. ”Ei me
uskota sellaiseen.” Jotakin Routledgen opusta se välillä luki.
Kaikilla on junassa riisit ja soosit mukana. Tarjosivat mullekin
– jos vaan osaan syödä sormin. Kiitos. Kävin kuitenkin ostamassa asemalta
jonkun chapati-annoksen. Koko vastasi noin yhtä jälkiuunipalaa. Banaanin otin.
Koko noin kolmasosa meidän banaaneista, maku sata kertaa parempi.
Rikshakuskin kanssa herätettiin kymmenkunta ihmistä hotellin
lattialta nukkumasta. Aamulla se kostautui. Hyvän huomenen sijaan ilmoitettiin,
että check out -aika on sitten myös klo 05. Murehditaan sitä myöhemmin! Nyt
palatsille palloilemaan.
Rikshakuski, turistin paras ystävä. Päätin ottaa valmiin
kiertoajelun. Aina joutuu jotain ostamaan, mutta viihdearvo on ihan hyvä. Vanha
basaari, suitsukkeiden rullausta, öljyt käsiin ja päähän – ei pistä hyttyset,
naama nuortuu silmissä. Kahvia, huivia, pashmiinaa, teetä. Palatsilla
valokuvausta intialaisten turistien kanssa. Ponit pieniä, lehmät
maalattu keltaisiksi. Museossa ei mitään järkeä. Muuten aika hipster-paikka,
merkkivaatteita ja trendikahviloita.
Seuraavaksi käytännön järjestelyjä. Bussiasemalle selvittämään
jatkoyhteyksiä. Matkaan liittäytyi joku apuri. Selvitti kaikki asiat
paikallisella kielellä, odotettiin, kyseltiin. Ehkä minäkin autan häntä, jos
hän joskus tulee Suomeen. Siitä kai karmassa on kysymys. Ota näistä selvää. Lopuksi
ohjasi mut ystävällisesti huivikauppaan. Ei kuitenkaan tullut itse mukaan,
joten vilahdin silmän välttäessä jo ovelta pois.
Hotellilla oli lisää häikkää. Netti ei toiminut. Hemmetti! Valitin.
Lentolippu Kochista Delhiin olisi jo kiva saada ostettua. Tekivät kaikkensa. Ei
toimi. Vali, vali. Olin kiukkuinen.
Yöllä se kostautui! Ruokamyrkytys. Miksi nyt, kun söin tylsästi
läheisen hotellin terassilla?! Seuraavana päivänä kuumetta. Varmaan malaria,
kun hyttyset ovat saaneet pistettyä, vaikkei niitä edes näe. Onneksi oli
huonepalvelu. Tilasin kaikki juomat. Ekaa kertaa tajusin, että Intiassa on
hirveä meteli koko ajan.
Toisaalta ihan relaa, kun ei yhtenä päivänä tarvinnut lähteä
yhtään mihinkään. Luin lehtiä: Yksi myynyt 13-vuotiaan tyttärensä jollekin
papalle, yksi käyttänyt hyväksi neljättä vaimoaan, näin ovat Bollywood-tähdet
laihduttaneet synnytyksen jälkeen, tällaisia eroja ja pareja on Hollywoodissa.
Hotellin johtajalle selvitin Suomen seurustelukäytäntöjä. Yritin kuulostaa
konservatiiviselta. Ei se oikein onnistu järjestettyjen avioliittojen maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti