Tänään on se päivä, kun jäin töistä vuodeksi sapattivapaalle. Miksi? Onko mulla burn out, mitta täynnä vai oonko pahasti sairas? Ei. Jäin, koska elämässä on niin paljon kaikkea, ettei sen näkemiseen ja kokemiseen millään riitä aika muuten. Oon niin nuori (tai naiivi), että luulen, että kaikki on mahdollista, ja niin vanha, että tajuan, että kuolen kohta. Haluan tietää, että mitä mä tekisin, jos ei tarvitse välttämättä tehdä mitään. Olisinko mä renessanssi-ihminen, joka tekee asioita, jotka ei yhtään sovi yhteen? Vai oonko onnellinen, jos tiedän paikkani ja miten täytän tavoitteeni, kun aikataulut on annettu ja ruoka tulee pöytään?
Piti sitä miettiä, että uskaltaako luopua kaikesta mitä normaaliin arkeensa on työllä ja vaivalla saanut kasattua. Olisiko parempi pitää kiinni saavutetuista eduista? Miltä se muiden silmissä näyttää ja mikä on pahinta mitä voi tapahtua? No, mistä sen tietää mistä luopuu, jos ei pidä sapattivapaata? Ja matematiikka auttaa, jos pitää järkeillä. Oon tehnyt töitä 10 vuotta ja työelämää on 30 vuotta jäljellä. Äitiyslomalle jäädään ilman mitään epäilyksiä jatkuvasti ja moneen kertaan.
Parin viikon päästä istun jossakin pietarilaisessa kahvilassa ja syön blinejä. Lähden Stevenin kanssa pariksi kuukaudeksi Venäjälle (ja mahdollisesti sen lähialueille) reissaamaan. Se on erilainen ja kiinnostava maa. Suomalaiselle ei myöskään ole haittaa, jos ymmärtää vähän maan kulttuurista ja tavoista. Mihin muualle? Thaimaan biitsejä ja Australiaa on ehdotettu. Jotenkin niissä olis erilainen kaiku. Löhölomaa ja luontoa.
Siitä oon iloinen, että on keksitty termi "sapattivapaa". En vaan tiedä, miksi sanotaan, että "jää sapattivapaalle". Miten niin "jää"? Sehän on ihan aktiivinen teko. Jää lomalle ja käy töissä. Niin, toisaalta; loma on normi ja työ on poikkeus. :)
Jääminen kuulostaa todellakin passiiviselta, mutta se ON aktiivista. Ylipäätään se, että tekee jotain muuta mihin on tottunut, on kasvattavaa. Kaiken näkee toisin, kun avaa silmänsä. Ja silmät aukeavat vasta kun näköala laajenee.
VastaaPoista