Kävin Moskovassa ensimmäisen kerran noin vuonna 1989 -
Neuvostoliiton aikaan. Olin reilu 10-vuotias ja muistikuvani ovat seuraavat:
Hotellin siivoojille tuotiin Suomesta sukkahousuja. Kaupungissa oli harmaata,
tuulista ja jotenkin suolaista. Ihmiset puskivat eteenpäin
toppatakeissaan. Metron portaat olivat kohtuuttoman pitkät ja pelottavat.
Leipäkaupassa jonotettiin moneen kertaan; ensin saatiin kuitti, jonka kanssa
mentiin hakemaan leipä, sitten jonotettiin pakkaamaan se ja lopuksi kassalle -
jotenkin näin. Muistan, kun seisoimme kaupassa vanhempieni kanssa leipä kädessä
ja mietimme mitä pitää tehdä. Osasin pari sanaa venäjää ja pystyin sanomaan
äidin kengännumeron ja että haluamme voita.
Työmatkalta noin viiden vuoden takaa jäi päällimmäisenä
mieleen poliisisaattue, joka ajoi bussimme edellä ja teki meille tilaa.
Liikenne on mahdoton! Suhde virkavaltaan on…erilainen kuin Suomessa. Niinhän se
menee.
Viime syksynä vietin pari päivää Moskovassa ja vaikutelmani
oli toisenlainen; kaikkialla oli rauhallista ja siistiä, kaupungissa paljon
puistoja, asioita oli helppo hoitaa. Tuntui, että Moskovassa on monta pienempää
kaupunkia yhdessä; erilaisia alueita, suht matalia rakennuksia. Poliisit
hengailivat Kremlin nurkilla tupakilla ja ihmiset olivat vieressä picnicillä,
joivat kaljaa ihan rauhassa. Nättiä ja kiinnostavaa - kuin Lontoo.
Nyt. Uusi vaikutelma. Jotenkin hajuton ja mauton. Ei
tuntunut kovin venäläiseltä, ei tuntunut oikein kenenkään kaupungilta. Normi
H&M:t, KFC:t ja Mäkkärit. Nuoret pukeutuivat pääsääntöisesti kuin Suomessa;
ei mitään ihmeellistä, farkut ja tennarit (tarkemmin sanottuna naisilla joko
ballerinat tai hirmukorkkarit). Bändit, joiden keikkoja mainostettiin, eivät
olleet ihan uusinta uutta; Guns N’ Roses, Queen, Mötley Crüe. Täh?! Sting,
Madonna ja varmaan jotakin venäläisiä tms. bändejä, joihin ei osaa kiinnittää
huomiota. Ihan oikeesti; tuleeko tästä yli 10 miljoonan asukkaan kaupungista,
jonne muuttaa ihmisiä eri puolilta Venäjää ja entistä Neuvostoliittoa, jossa on
maailman rikkaimpia miljonäärejä, jossa niin monen pitää taistella
selviämisestään, jotakin uutta ja odottamatonta? Luulisi. En tiedä. Mä olin
siellä neljä päivää.
Ihmiset lukevat paljon. Ei ole niin kuin Henry Rollins
kuvasi amerikkalaisia;”What are you doing with that book? Why do you have it?”
Outoa ja epäilyttävää lukea kaikenmaailman tekstejä. Moskovan metrossa puolet
porukasta lukee; kirjoja ja e-kirjoja - aika monta
vuodessa.
Mutta missä se raha on?
Metrossa mainostettiin kuskien työpaikkoja. Palkka 55 000 -
75 000 ruplaa eli noin 1 500 euroa. Niin; vuodessa. Mitähän ne naiset
ansaitsee, jotka istuvat metron rullaportaiden alapäässä ja tuijottavat
matkustajia? Kahviloissa, joissa me - ja ne ihan tavallisen näköiset
venäläisnuoret - istuskeltiin, olut maksoi noin 120 ruplaa (3 euroa) ja joku
lämmin ruoka esim. 350 ruplaa (8-9 euroa). Ei metrokuskin palkoilla. Ne nuoret
on niitä ”new Russians”.
Kun sieltä kahvilasta yöhämärissä lähtee, pysähtyy viereen
heti autoja; Taksi! Taksi! Ei ihme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti