Kosovo
Prizren
Bussilla Prizreniin. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta, mutta sinne oli järkevämmät bussiaikataulut kuin Prishtinaan. Rajalla ei muuten ikinä tarvitse nousta bussista, missään näissä maissa missä reissattiin. Hakevat passit ja tuovat leimoineen takaisin. Jes, Kosovon leima, mitä sitten missäkin maassa tästä tykkäävät!
![]() |
Nää höpsöt käy yhdessä parkkiksella pissalla. |
Kosovon passihan on suht hankala. Hostellin poika kertoi, että omistaja on nyt Iranissa reissussa, kun ei oikein muuallekaan sillä passilla päässyt. No, pärjätään ilman häntäkin. Kaurismäki käsiteltiin, totta kai. Pantera ja Slayer. Iltaisin katottiin yhdessä Boratia koneelta. Siteeraan sitä nykyään jatkuvasti! Ja siis Borat oli kuulkaa alun perin Christo Albaniasta, mut ilmeisesti kelasivat, et Kazakstan on seksikkäämpi.
![]() |
Näkymä kukkulalta |
Joopa joo. Hautausmaiden rivistöt kyllä alkoi heti rajan
jälkeen. Missäköhän sen hostellin jätkän käsi oli vaihtunut muoviin? Mutta katotaan
me nyt vaan Boratia, juodaan hyvää kahvia, tuoretta appelsiinimehua, syötetään kissoja
pöydistä. Albanian chill.
Prishtina
Hei, suomalaisia! Heti tunnisti terassilta, Ellu ja Vesa. En mä
nyt mitään tietenkään sanonut. Enkä kyllä sillekään, joka jakoi jotain
jeesuslappuja Suomi-paita päälle.
Aika Bishkek. Ensivaikutelma. Mitä ihmeen rakennelmia nää on?
Billin ja Georgen tiet. They are our national heros, too. I see.
Jenkkituristit kyseli multa, että onko enää sodan runtelemia
rakennuksia. En mä oo nähnyt, mutta me tultiin eilen. Oh, so you don’t even
speak Albanian!
![]() |
Meidän partsi on kolmosessa. |
Kirjasto |
En puhu, mutta ymmärrän. Kyllä ne chilli-tyypit tunnistaa.
Hienoja baareja ja drinkkejä. Kerjäläislapset myymässä: pienimmillä
banaanisuklaata, ja siitä edetään senioriteetin mukaan parempiin tuotteisiin:
auringonkukan siemeniin ja tupakkaan. Älkää turisteja häiritkö.
Nyt! Oikea nähtävyys. Four paws -organisaation karhutarha (onko
muuten paras järjestön nimi?). Turvapaikka karhun repukoille, joita pidettiin
ravintoloissa houkuttimina. Ykskin oli vaan jätetty häkkiinsä, kun ravintola
meni konkkaan ja omistaja häipyi. Nyt niillä on karhunpäivät. Eikä kukaan töki
aidanraosta. Me oltiin muutenkin ainoat vierailijat.
Stivi raukka |
Takaisintulomatkalla pysähdyttiin serbialaiskylässä, Grazanica.
Lippu liehui, kaupoissa vaihtui dinaari, autot Serbian kilvillä. Kylän rajalla
ilmoitettiin, että täällä on sitten jatkuva videovalvonta päällä, että
sellaselle zonelle saavutte. Political construction of reality.
Mä käsitin, että luostarissa ei saanut ottaa kuvia, mut ei kai
niitä ite tarviikaan ottaa tai mihinkään mennä, ku voi netistä pyöritellä panoraamaa.
Dippa dippa dii. Albanian style. Jättäkää vaan rahat pöydälle,
kun lähdette.
Sprechen Sie Deutch? Taksikuski alkoi rupatella. Joo, heh,
täällähän hänen palkka on 300 e/kk, mutta kyllä hän niin paljon paremmin kotona
viihtyy kuin Saksassa.
Makedonia (Pohjois-)
Skopje
Jahas. Koirat narussa. Yleensä joku pitbull tai amstaffi. Double
decker -bussit. No, se ei oo (pelkästään) brassailua, vaan tilasivat nyt
uudelleen näitä, kun niitä oli käytetty jo ennen vuoden 1963 maanjäristystäkin.
Ja mitä väliä mistään aidosta tai vanhasta muutenkaan?
Mun mielestä kyllä ihan kiva, että ovat rakentaneet ns. vanhan
näköisiä taloja sen maanjäristyksen jälkeen, eikä pelkkää 70-luvun
nauhaikkunaa. Ja sit välissä jotain Yugo Brutalism -helmiä.
Ja ne patsaatkin olis ihan kivoja, jossei niitä olis a) ihan
liikaa ja b) paskasti tehty. Nehän siis ilmeisestikin hajoaa nyt tässä jo ihan kohta, mut rahat on menny parempiin suihin.
On täällä silti kansalaisillakin enemmän rahaa kuin nyt sitten esim. Albaniassa ja Kosovossa. Sen huomaa ihan arkisissa asioissa: on koirapuistoja, on pankkikortteja.
On täällä silti kansalaisillakin enemmän rahaa kuin nyt sitten esim. Albaniassa ja Kosovossa. Sen huomaa ihan arkisissa asioissa: on koirapuistoja, on pankkikortteja.
Äiti Teresa. Jos muualla on nähty hänen patsaitaan, niin täällä
on talo. Täällä hän syntyi. Jotenkin olin ihan vaikuttunut. Se talo ei oo
mikään ihmeellinen, ihan tavallinen pikkumuseo. Valokuvia ja kirjeitä ja
selostusta. Ja sit se sen pieni huivi. Aloin melkeen itkeä, ku ajattelin miten
se pikkuruinen nainen on mennyt ja auttanut kaikkein köyhimpiä rampoja, ja
ollut niin älyttömän vaikutusvaltainen.
Kierrätystä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti