keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Mitäs maita nämä on?

Kosovo

 

Prizren


Bussilla Prizreniin. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta, mutta sinne oli järkevämmät bussiaikataulut kuin Prishtinaan. Rajalla ei muuten ikinä tarvitse nousta bussista, missään näissä maissa missä reissattiin. Hakevat passit ja tuovat leimoineen takaisin. Jes, Kosovon leima, mitä sitten missäkin maassa tästä tykkäävät!




Nää höpsöt käy yhdessä parkkiksella pissalla.

Kosovon passihan on suht hankala. Hostellin poika kertoi, että omistaja on nyt Iranissa reissussa, kun ei oikein muuallekaan sillä passilla päässyt. No, pärjätään ilman häntäkin. Kaurismäki käsiteltiin, totta kai. Pantera ja Slayer. Iltaisin katottiin yhdessä Boratia koneelta. Siteeraan sitä nykyään jatkuvasti! Ja siis Borat oli kuulkaa alun perin Christo Albaniasta, mut ilmeisesti kelasivat, et Kazakstan on seksikkäämpi.

Kfor-joukkoja valvomassa, ettei kenenkään mestoja, puolin ja toisin, käydä vandaloimassa. Kfor-burgeri. Hostellissa kaikki irti. Q&A: Is it safe in Prizren? No, it is highly likely that you will be killed and your intestines will be sold in the black market.






Näkymä kukkulalta

Joopa joo. Hautausmaiden rivistöt kyllä alkoi heti rajan jälkeen. Missäköhän sen hostellin jätkän käsi oli vaihtunut muoviin? Mutta katotaan me nyt vaan Boratia, juodaan hyvää kahvia, tuoretta appelsiinimehua, syötetään kissoja pöydistä. Albanian chill.




Prishtina


Hei, suomalaisia! Heti tunnisti terassilta, Ellu ja Vesa. En mä nyt mitään tietenkään sanonut. Enkä kyllä sillekään, joka jakoi jotain jeesuslappuja Suomi-paita päälle.

Aika Bishkek. Ensivaikutelma. Mitä ihmeen rakennelmia nää on? Billin ja Georgen tiet. They are our national heros, too. I see.

Jenkkituristit kyseli multa, että onko enää sodan runtelemia rakennuksia. En mä oo nähnyt, mutta me tultiin eilen. Oh, so you don’t even speak Albanian!


Meidän partsi on kolmosessa.




Kirjasto
En puhu, mutta ymmärrän. Kyllä ne chilli-tyypit tunnistaa. Hienoja baareja ja drinkkejä. Kerjäläislapset myymässä: pienimmillä banaanisuklaata, ja siitä edetään senioriteetin mukaan parempiin tuotteisiin: auringonkukan siemeniin ja tupakkaan. Älkää turisteja häiritkö.



Nyt! Oikea nähtävyys. Four paws -organisaation karhutarha (onko muuten paras järjestön nimi?). Turvapaikka karhun repukoille, joita pidettiin ravintoloissa houkuttimina. Ykskin oli vaan jätetty häkkiinsä, kun ravintola meni konkkaan ja omistaja häipyi. Nyt niillä on karhunpäivät. Eikä kukaan töki aidanraosta. Me oltiin muutenkin ainoat vierailijat.



Stivi raukka







Takaisintulomatkalla pysähdyttiin serbialaiskylässä, Grazanica. Lippu liehui, kaupoissa vaihtui dinaari, autot Serbian kilvillä. Kylän rajalla ilmoitettiin, että täällä on sitten jatkuva videovalvonta päällä, että sellaselle zonelle saavutte. Political construction of reality. 

Mä käsitin, että luostarissa ei saanut ottaa kuvia, mut ei kai niitä ite tarviikaan ottaa tai mihinkään mennä, ku voi netistä pyöritellä panoraamaa.





Dippa dippa dii. Albanian style. Jättäkää vaan rahat pöydälle, kun lähdette.

Sprechen Sie Deutch? Taksikuski alkoi rupatella. Joo, heh, täällähän hänen palkka on 300 e/kk, mutta kyllä hän niin paljon paremmin kotona viihtyy kuin Saksassa.






Makedonia (Pohjois-)

 

Skopje

Jahas. Koirat narussa. Yleensä joku pitbull tai amstaffi. Double decker -bussit. No, se ei oo (pelkästään) brassailua, vaan tilasivat nyt uudelleen näitä, kun niitä oli käytetty jo ennen vuoden 1963 maanjäristystäkin. Ja mitä väliä mistään aidosta tai vanhasta muutenkaan?

Mun mielestä kyllä ihan kiva, että ovat rakentaneet ns. vanhan näköisiä taloja sen maanjäristyksen jälkeen, eikä pelkkää 70-luvun nauhaikkunaa. Ja sit välissä jotain Yugo Brutalism -helmiä.








Ja ne patsaatkin olis ihan kivoja, jossei niitä olis a) ihan liikaa ja b) paskasti tehty. Nehän siis ilmeisestikin hajoaa nyt tässä jo ihan kohta, mut rahat on menny parempiin suihin. 

On täällä silti kansalaisillakin enemmän rahaa kuin nyt sitten esim. Albaniassa ja Kosovossa. Sen huomaa ihan arkisissa asioissa: on koirapuistoja, on pankkikortteja.







Äiti Teresa. Jos muualla on nähty hänen patsaitaan, niin täällä on talo. Täällä hän syntyi. Jotenkin olin ihan vaikuttunut. Se talo ei oo mikään ihmeellinen, ihan tavallinen pikkumuseo. Valokuvia ja kirjeitä ja selostusta. Ja sit se sen pieni huivi. Aloin melkeen itkeä, ku ajattelin miten se pikkuruinen nainen on mennyt ja auttanut kaikkein köyhimpiä rampoja, ja ollut niin älyttömän vaikutusvaltainen.


Kierrätystä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti