Kissoja ja karpaaseja

Montenegro

Kotor

 

Turistimesta. Mut vielä ei onneks oo season. Ymmärrän. Unesco. Onhan täällä ihanan näköistä! Rooma ja Venetsia täällä on tainneet hallita. Paljon on italialaisia vieläkin, turisteina.

Mulle jäi historiakatsauksesta kuitenkin paremmin mieleen, että kun selvisivät mustasta surmasta, niin päättivät olla kiitollisia kissoille, ja niitä on nyt sitten ihan Istanbulin mitoissa. Ihania! Mä jo järkeilin, että kot on venäjäks poikakissa.. et voisko olla. Montenegrossahan on paljon serbejä, joka nyt on melkein venäjää, et ei se nyt ihan mahdotonta oo!

Montenegron kieli on kuitenkin eri. Kiitos on hvala (albaniaksi falemenderit).

Mites tää talo?

Hienoja veneitä jenkeistä asti. Hinnat ainakin tuplat Albaniaan verrattuna, ehkä puolet Suomesta. Vanhan kaupungin jazz-baarissa olut oli melkein 4 e. Kiva paikka. Kissa sai nukkua Titon pään vieressä siihen asti, kunnes paikka meni kiinni.

Niin lämmintä oli jo huhtikuun puolivälissä, että vaikka tuuli aika kovaa, niin rantaterassilla pystyi illallakin istumaan lyhythihaisessa. Minä. 

Tuonne ylös! 1351 askelta.

Eri kuin selfie-kissa

Podgorica

Ajettiin tästä jo Kotoriin mennessä bussilla ohi. Sellasta Ikea-peltoa… Missäköhän se (pää)kaupunki oikein on. No, tässä se on. Pakko sanoa, et melko masentavalta vaikutti noin alkuun. Selvästi enemmän slaavimaata kuin Etelä-Eurooppaa.

Ja majatalossakaan mä en ehkä yksin olis halunnut asua. Adebisi mulle tuli siitä omistajasta mieleen. Ja veljensä on kuulemma voimanoston maailman (?) mestari.

Mut siis tietysti siellä oli sitten ihan nättiäkin keskustaa. Tosi paljon opiskelijoita. Missään mitään epäilyttäviä tyyppejä. Ja ne majatalon miehet..

Heräsin aamulla siihen, et Stevenillä on omistajan ja apumiehen kanssa historiakeskustelut käynnissä. Ah, hyvä sä heräsit. Kukas se oli se suomalainen tarkka-ampuja, jolla oli leuka näin? Jostain alitajunnasta muistin, et Simo Häyhä!

Nyt me tehdään aamiaista. Istukaa siinä. Täs on vuohenmaitojuustoa ja munia mun kotikylästä, salaattia. Tuolla vuorella. Kaikki on luomua. Ne eläimet saa kulkea vapaana ja vuohet on kuin lemmikkejä. Pitää nauttia elämästä, se nallekarhu selitti.

Viiniäkin löytyy, parempaa kuin mistään Italiasta. Oh, in Finland, do you have good vodka? Noo, emmätiiä.

Onhan nää nyt karpaaseja, jos täällä syödään aina kaks kiloa lihaa ja perunapata päälle. Meinattiin kuolla: mulle sellanen juustoinen joululaatikko ja Stevenille leivitetty valkosipuli-sipuli-nauta-kinkku-rulla-majoneesilla..

Jalat taskuun, bye bye Crne Gore!

Huikopalaa

Kosovoon