Melkein siinä Cowboy Jack's ribsipaikan vieressä on Vietnamin suosituin turistikohde, War remnants museum. Edelliseltä nimeltään American war crimes museum. Sisältö on ilmeisesti vähän liudentunut sen koommin, mutta kyllä siellä kuitenkin sotarikoksille on osastonsa ja historiallisille totuuksille myös.
Vaikuttavinta oli mun mielestä jenkkiläiset sotilaat ja värvätyt, jotka kieltäytyivät (jatkamasta) tätä hommaa. Polttivat itsensä tai vähintään sen värväyskortin protestiksi. En lennä. Ja valokuvaajat, jotka otti äkkiä kuvan. Ampukaa tää perhe vasta sitten.
Miten tollasesta sodasta voi selvitä? Kaikki maatilat ja junaradat tuhottu. Miljoonat ihmiset. Agent orange -myrkky vaikuttaa vielä neljännessäkin sukupolvessa. Sitä sai niskaansa pari miljoonaa vietnamilaista ja ehkä 200 000 amerikkalaista. No, maksoivathan Monsanto ja Dow Chemicals korvauksia 6800 ihmiselle.
Kissakahvila kevennykseksi. (Stevenkin viihtyi ihan hyvin lukemalla kissabrosyyreja. Sama taktiikka oli käytössä kerran, kun se raahattiin kouluratsastuskisojen katsomoon pariks-kolmeks tunniks.)
![]() |
Ruoka-aika |
Flat cat |
Chu chi -tunneleilla selvisi miten sota voitettiin. Sisulla ja perk...llä. Tai esitteessä sanotaan "strong will, intelligence and pride". Jos jonkinlaista ansaa olivat kehittäneet. Tunneleita kulki 4, 6 ja 10 metrin syvyyksissä. Vauvat oli ylimmässä kerroksessa. Turisteille sopiva. Kun sitä on laajennettu ja ilmanottoaukkoja on runsahasti. Ja kun ei viivy kauaa ja on tunnelista poistuessa ihan turvassa.
Agent orangen uhrien käsitöitä |
Sai ampuakin |
Sotakissa |
Tuntuu ihan, et kohtahan me tullaan jo takasin Suomeen. Kolme viikkoa. Pien pyrähdys Taiwanissa. Siellä otetaan enemmän loman kannalta. Ja sit on ihan kiva päästä taas kotiinkin ja oman elämän herraks.
Mut toisaalta tän miellyttävämmin ei voi väitöskirjaa kirjottaa. Joka ilta palkintona Saigonin meininki. Ja niin helppoa, kun ei oo mitään muita velvotteita ja häiriöitä. Ei tarvii tehdä ruokaa, ei siivota, ei jumpata, eikä vaatteita valita. Laittaa vaan samat päälle.
Ikävä tulee tätä maata. Perus. Oon niin onnessani, ku ei oo ikinä kylmä. En halua enää housuja jalkaan! Ja tää on varmaan halvin paikka, missä oon ikinä ollut. Ruoat, neljä olutta, banaanipirtelö ja kahvi 215 dongia, esimerkkinä. Alle 10 e.
Mutta muutenkin. Mopedien meri. Notkuminen joenvarren Lisan terassilla. Kävelymatka keskustasta kotiin. Kalakärryn tunnuskailotus, jonka kuulee joka päivä. "Kaikki nää tuoksut - olkoonkin, että osa siitä on paskanhajua" - lainatakseni sinnepäin erästä Facebook-päivitystä.
Pötkylä II |
Ja kukot, gekot, torakat ja rotat. Kissat, joilla on muhkurainen katkaistu häntä. Pulleat koirat keskellä tietä.
Kukon vuosi. |
Loving moment |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti