Kukot kiekuu!

Juna. Tuo matkustusväleistä paras. Ekana yönä meidän hytissä oli ihan hauska ostopäällikköpoika. Aamulla tilalle tuli äiti ja vauva. Ei kai ne nyt kauaa oo, kun ei niillä oo hirveesti matkatavaroitakaan.. Eipä ollu kuin 22 tuntia. Välillä oli yli 30 astetta ja noilla kummallakin vatsatauti. Muuten ihan ok matka. Paljon vesipuhveleita. Ihmiset vei niitä näemmä kävelylle ja osa heitti vettä päälle, jos oli liian matalaa. Kuulutuksissa kertoivat nähtävyyksistä. Ho Chi Minh eli Saigon. Saigon eli Ho Chi Minh."Good health and happiness!"

Läksiäiskakkuja. Ylemmässä kastikkeena ainetta, joka poistaa (teko)pirteyttä.

Ensivaikutelma oli, että ei mitään häslinkiä! Ihan rauhassa sai asemalta poistua ja talsia joenviertä kohti majapaikkaa. Aamuhumppaa eli jumppaa. Kuuma jo 5.20.

Ennen yhdeksää oltiin jo tavattu herätetty yövahti, vaihdettu huonetta, käyty suihkussa, kävelty keskustaan ja tilattu English breakfast. Mopedien massa oli vaikuttavampi kuin Hanoissa, mutta kävelytiet leveät ja kerran yksi auto jopa pysähtyi meidän edessä! Moni sanoo "hello!".

Näin hienoo!

Meiän koti on sellaset 3-4 kilsaa turistimestoilta - District 3. Eka vähän et kiva. Mut sit oikeastaan, et joo todellakin. Tästä pääsee bussilla, ja illalla myöhäänkin takasin, kun satutaan asumaan lentokenttäbussin reitillä. Usein kävellään, ni tulee jotain liikuntaa.

Ja usein hengataan täällä omalla alueella. Pikkujoen varrella on kivoja terasseja. Meidän kujilla kuuluu vaan kukkojen kiekuminen. Välillä aika tauotta. Oon nimennyt ruumisarkkuliikkeen koiran Turreksi ja pari muuta on Pötkylä ja Hupsu.

Pötkylä ja kukko

Steven tiirailee ruumisarkkuliikkeelle päin.

Ruoka on paljon parempaa kuin Hanoissa! Sen huomas heti. Toisekseen täällä on ihan sikana rottia. Hanoissakin nähtiin pari, mutta täällä niitä voi laskea kotimatkalla. Onneks inhimillistin ne jo alkumatkasta - Mr Rat - ihan söpö. Aina en vaan oo henkisesti varautunut, jos sellanen makaa kuolleena pikkukujalla. Tai jos pari vilistää nenän edessä ja yks kiipeää porttia. Torakoita on myös paljon. Yks vaan oli sisällä.

Tällanen terassi tulee meidän taloon - ja tollanen kissa kans.

Katkisletut - nam!

Backpacker streetillä on ehkä enemmän biletystä kuin Hanoissa. Tosin aika keskenään näyttäis tytöt saavat monessa baarissa istua. Tosi viekottelevasti räpläävät kännyköitään. Lapsia on näkynyt pari kukkia tai jotain myymässä. Samat naamat. Eihän se oo kuin pari katua. Hienommalla turistialueella, oopperan kulmilla, ei myyjiä varmaan ookaan.

Neuvottiin olemaan varovainen, ettei esim. mopedikuski leikkaa ohi ajaessaan laukkua mukaansa. Tiiä sitte. Ihan rauhalliselta on vaikuttanut. En mä nyt muutenkaan asettais laukkuani jonnekin selän taakse hyllylle, niin kuin yks mimmi Hanoissa.

Lulleron kuppila

Lento on varattu. 10.4.2017.

Ho-sedän auto Pobeda

Vietnamilaiset tuntuu jotenkin tutuilta. Ei mitään turhaa hymyilyä, kiitoksia ja ole hyviä. Tosin, kun ollaan käyty monta kertaan Smart-cafessa ja Summit-baarissa, niin ovat ilahtuneen oloisia. Kuulemma koska ulkomaalaiset ovat kohteliaampia, niin pitää tsempata.

Tummat vaatteet. Toppatakki. Kengät otetaan pois jalasta vaatekauppaankin mentäessä. Kotona on tiskikaappi. Pikkukauppoina K-Market ja Circle K.

The "Lao-cafe"

The girl's place

Kielestä oppii tunnistamaan nopeasti joitakin sanoja: ga, kana, bo, nauta, tom, katkarapu, trung, kananmuna, rau, vihannes… Niitä voisi tarvittaessa osoitella. En osaa niihin pilkkuihin ja viivoihin kiinnittää huomiota. Isäni muistisäännöillä lisää: Den on musta kuin karatessa mustan vyön danit, ja nau maito liittyy kissaan.

Jos asuis täällä, niin englanninopettajana vois tienata noin 1000-1500 dollaria kuussa. Suomesta en tiedä. Kouluun ei tarvitse mennä, jos on alle +7 astetta. Eläkkeelle naisena 55-vuotiaana, miehenä 60 v. Koti-ikävään löytyy lähikaupasta Wasa-näkkileipää ja päälle smör. Sveitsiläistä mysliä, juustoa, kinkkua ja lisää juustoa.

Funny balloons

Nyt meillä on arkena sellasta, että eka läppäreiden ääressä, ja sit lähdetään päiväkaffelle. Mulle maidolla! Uus suosikki se kondensoitu maito. Sitä kun sekoittaa kahvitilkkaan, ni se on ku karamellikastiketta.

Sillä aikaa perheen kotiapulainen hyökkää äkkiä meidän asuntoon ja moppaa lattiat, pesee vessan, tiskaa tiskit jne. Leikkokukat ja hedelmävadit ojennukseen. Mjoo.

Kertaakaan ei olla kokattu. Yleensä suunnataan vanhaan kaupunkiin syömään. Vakkarivaihtoehtoina ”the big portion place”, ”the balcony place”, ”the tourist place” jne. Ja lauantaisinhan meillä on perheillallinen. Siitä riittää esim. vihreäpapu-sticky rice kakkua seuraavaksi aamuksikin.

Man cage

Kevätkääryleet lihalla ja vegenä

Tässäkin on riisiä ja pavuista tehtyä makeaa tahnaa.

Ja kerran viikossa on turistipäivä. Viikko sitten käytiin katsastamassa Uncle Ho’n majapaikat. Se, johon hänet on balsamoitu, välittämättä siitä, että herra itse halusi tulla tuhkatuksi. Ja se, missä Ho teki töitä, tapasi vieraita ja johti Amerikan sotaa.  ”Stilt house” oli niin vaatimaton, etten näköjään ottanut edes kuvaa. Siellä se Ho on kävellyt mangopuiden välissä ja syöttänyt karppeja. Kaksi puhelinta ja kolme autoa. Siitä on kommunistijohtajan vaatimattomuus tehty.

Ho tay -järvellä oli kuvauskielto, kun naarasivat jotakin mömmöä järven pohjasta. Ruppaset ravintolalaivat on ilmeisesti nyt ajettu alas saastuttamisen vuoksi. Käsittääkseni järvestä kuitenkin kalastetaan, ja luulen, että mun katkiskakkaroiden ravut oli sieltä peräisin. Yksi häntä per bataattikakku. Ja pienen pienet kilpikonnat, joita naisilla oli pesuvadit pullollaan.

Boaty?

Eilen nähtiin vielä Punainenjoki. Paikalliset ottivat hääkuvia ja perhepotretteja junakiskoilla ja banaanipuiden yllä. Enemmän siinä musta onkin järkeä, kuin Louis Vuittonin tai Dionin edustalla kuvaamisessa. Ite yritin tsuumata villisikoihin, hanhiin ja kanoihin.