Kerroin vaikutelmistani yhdelle ukrainalaiselle tutkijalle, joka on asunut Suomessa monta vuotta, ja on nyt Nantesissa käymässä. Tyyliin, että näiden mielestähän englanti on aika karkea kieli ja kaikki sanotaan liian suoraan. Juu, kyllä! Pitävät aika öykkäreinä.
Sitten hämmästeltiin yhdessä, kuinka ranskalaiset aina vaan sanoo, että ”ei mitään hätää, kaikki järjestyy”. Jos yrittää jonkun aikataulun tai ohjesäännön perään kysellä.
Miten niin ei muka oo?? Onhan!
Ei näiden mielestä oikeasti ole.
Se on mun johtopäätös, että tää pitää ymmärtää Etelä-Euroopan maana. Mun turkkilainen ystävä pärjää aina paremmin, kun kaivaa sen hatun päähänsä (10 brittivuoden jälkeen). Ja sama kreikkalaisella (myös 10 brittivuoden jälkeen).
Kerroin hämmentyneenä, että sain tekstiviestin kuljetusfirman jampalta, joka kantoi mun sohvan tänne kämpille. Siis ensinnäkin se sohvan kuljetus on tohon alaovelle, mutta sanoin, etten enhän mä sitä mitenkään itse saa kolmanteen kerrokseen…
No, kantoivat. Annoin tippiä. Ja siitä sitten tosiaan seurasi ystävällinen yhteydenotto jonkun päivän päästä. Sanoin, että Suomessa tällainen olis laitonta. ”In UK, too. In Greece, normal”.
**
”You will find this very relaxing.” Muistan tän lauseen työhaastatteluista. Ja nyt kun oon tottunut tähän Etelä-Euroopan meininkiin, niin näinhän se on. Enää en mee tonne ratikkaan taisteluasenne päällä, että mun pitää nyt tästä päästä. Enkä hermoile, että miten meillä kaikilla muka on aikaa istua näissä miljoonissa seminaareissa ja kissanristiäisissä. Mieti nyt henkilötyötunneissa!
Aikaa on. Kolme tuntia lounaalla, kun kollegoilla oli synttärit. Osaston joululounas kaksi tuntia. Koko koulun syyskauden avajaiskoktailit samoin. Kahvilla voi mennä tunti. Ja sitä rataa. Joulukoktailit peruttiin erittäin pitkin hampain koronasääntöjen takia. Kevään avajaistilaisuus on kuitenkin kalenterissa.
Ja totta kai tilaisuuksiin pukeudutaan jouluasuihin. Kaikille valitaan ajatuksella henkilökohtaiset lahjat. Kortteihin pitää kirjoittaa joku oma viesti, eikä vaan nimmaria.
”Mitä sulle kuuluu?” ”Miten voit?” Ihmiset tulee tosi lähelle. Uskaltaa tulla. Se on ihan uskomatonta. Kaikki ilot ja surut.
**
Suomeen on kaikki suhtautunut joko positiivisesti tai kiinnostuksella. ”You know, Nordic countries are the example.” En oo viittinyt alkaa painottaa, että mehän ei sitten muuten olla Skandinaviaa.
Siitä ne tosin järkyttyi, kun kerroin kollegoille thanksgiving-kalkkunan äärellä, että Helsingin kaupunki on tehnyt päätöksen olla tarjoamatta lihaa. Noin ei voisi koskaan tapahtua täällä! Tiedän yhden toisen itseni lisäksi, joka ei syö lihaa. Yks intialainen ukko tuolla koululla. Kuulemma ruoka on asia, johon ei Ranskassa kosketa. (Siksikin britit on outoja, kun syövät vaan jonkun kolmioleivän koneen ääressä.) En oo viittinyt mainita, että musta täällä on ruoka ollut yllättävän pahaa.
**
Yksi järkytys on ranskalaisille myös ollut se, että alettaisiin käyttää jotain sukupuolineutraalia pronominia!
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/eda153d9-8941-433e-93b8-39d205df91a6
Ranskan ope mulle vähän kulttuuriakin avaa, ja se sanoi, että joo, kyllä aina politiikasta meuhkaavat ja joka asiasta mielenosoitus, mutta perusarvot on tosi konservatiiviset, eikä varmasti muutu mikskään. Nyt ollaan siinä menossa, että ovat lisänneet feminiinisen muodon joistakin ammateista ja sellaista. Esim. professorista on nyt oma muoto naisille! Lausunnassa eroa ei huomaa.
**
No, okei, sanoista on omat muodot. Mutta sitten vessoista ei. En voi tajuta, että siellä metallikeikalla, jossa olin, niin oli yksi vessa! Siinä sitten jonotettiin kapealla käytävällä, jonka varrella kundit oli laarin pätkällä. Ja sit kaks vessakoppia. Joista puuttui lukko. Yksi pariskunta ehdotti oma-aloitteisesti, että he jää vahtimaan ovea mulle.
**
Nää on näitä. Kulttuurieroja. Hämmennyn joka kerta, kun ihmiset kerää kaupassa tavaroita omaan kassiinsa. Mä en pysty, otan aina korin.
Hämmennyn, että ravintolassa pitää usein mennä tiskille maksamaan. Vaikka tavallaanhan se on hienovaraista, ettei aleta siinä ruokapöydässä ja kaikkien edessä rahoja pyörittää.
Hämmennyn, kuinka hiljaa ihmiset puhuu. Ei kuule tota kaunista kieltä ilman kuulolaitetta. Ja siitäkin, ettei nää ikinä tee oma-aloitteisesti tilaa, vaan pysähtyy johonkin keskelle katua tekemään juttujaan. ”Pardon” ja sitten voi tunkea ohi.
Siitäkin hämmennyn, että roskapusseja varten pitää rekisteröityä netissä, ja sitten ne lähettää jonkun kortin kotiosoitteeseen, ja sitten sen kanssa voi mennä yhteen toimistoon ti-pe klo 10-18, ja sitten sieltä saa sinisiä pusseja sekajätteelle ja keltaisia kaikille kierrätettäville.
Mutta ei tietenkään nyt. Rekisteröityä voi taas tammikuussa.
Ja loppuun kaikki kuvat!
Turistihommia
 |
| Trentemoult |
 |
| Jardin Extraordinaire |
La Baulen visiitti
 |
| Heitin vesilasilla löylyä |
Koti(kulmat)
 |
| Näkymä makkarin ikkunasta |
Yöjalassa ja joulu tulossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti