Taiwan - it grows on you

Onpa hiljaista. Tässä on teille kartta, tässä bussikortti, joka käy kaikkialla Taiwanissa. Welcome. Ei paljon rajamuodollisuuksissakaan kuulusteltu. 

Pari tuntia busseissa, ja löydettiin meidän majapaikkaan. Xitun-alueelle, joka oli valittu Taichungin keskustan sijaan. Pari yliopistoa, joka ilta Feng Jia "night market". Ei yhtään niin kuin Kiinassa, missä kykitään maanrajassa ja syljeskellään, vaan enemmänkin kuin (erittäin siisteillä) festareilla tai huvipuistossa. Vartaita, stinky tofua, kanansydämiä, kotiloita. Melkein näyttäis, että jotain olis englanniksikin, mutta ei sitten kuitenkaan. Istuttiin pöytään menu kädessä: Do you speak English? Oh, come.. Ja meidät ohjattiin takaovesta toiseen ravintolaan. 

Stevenin mulle valitsema bussikortti.

Notice anything weird?

Ekana päivänä tuntui, että tää kaupunki on hylätty. Missä kaikki on? Ei pyykkejä tai kasveja parvekkeilla. Kaupat kiinni. Blingeistä tulee mieleen Korea tai Japani. Leveistä autokaistoista jenkkilä.

Pieninä

Maybe a rotten egg?

Ne tietää, joita kiinnostaa :)

Doritot täällä onkin kaupassa, ja 7/Eleven (ja Family Mart) joka kadunkulmassa. Aamupalaksi on syöty pari kertaa hampurilaiset (burgeripaikka on vain aamupäivällä auki). Toisina päivinä sushi-rullaa.

Jenkkien suojeluksessa Taiwan vissiin on. Kiinan eli People's Republic of Chinan mielestä Taiwan on heidän maakuntansa eikä mikään itsenäinen maa. Taiwanin eli Republic of Chinan mielestä Kiina kuuluu heille. Ja Bhutan ja Nepal ja vähän Kazakstania ja Venäjää kans. Mongolian myönsivät erilliseksi joku vuosi sitten. 

Näin. Tulkintakysymyksiä.

Lentokentällä oli hävittäjäkoneet vastassa. Ja yksi utelias sivaripoika, joka tuli juttelemaan. Kuulemma vuosi "armeijaa" kaikilla, mutta useimmat valitsevat siviilipalveluksen.

Yleisesti ottaen paikalliset eivät ole meistä kiinnostuneita. Pari muuta länkkäriä näkyy päivittäin, ei enempää.

Ystävällisiä on silti kaikki. Kantiskorttia tarjosivat alakerran yakitori-terassilla tokana iltana. Toinen opasti, miten katukiskasta valitaan ainekset koriin, jotta kokkaavat niistä sitten keiton. Onko tää tofua? Joo. Onko tääkin? Joo. Entäs tää? Ei. Se on riisiä ja verta. 

Missään ei oo roskia (eikä roskiksia). Opiskelijapojilla on verkkarishortsit ja silmälasit. Tytöillä tukat rusetilla tai donitsilla kiinni. Käsilaukusta roikkuu pehmoleluja.

Samat koirat! Vaikka monia muitakin on nähty lastenrattaissa ja maharepussa.

Käsväskyn voi jättää tällä lailla paikkaa pitämään.

Taichung park

Näitä ihmiset syötti. Vaikkei olis saanut.

Isoina

Yhtenä päivänä käytiin maanjäristysmuseossa. Ei mennyt bussilla kuin 2,5 tuntia suuntaansa.

Koulun raunioille rakennettu tietopläjäys. Lähinnä lapsille mun mielestä. Nappia painamalla näki miten mannerlaatat liikkuvat ja pingispallo lentää ilmaan. Yhdessä talossa käytiin läpi myös tulvat, taifuunit, tsunamit, vedenkulutus ja ilmaston lämpeneminen soveltaen Nooan arkin ja Buddhan tarinoita. Kato on näissä fiktiivisissäkin kertomuksissa perää. Ja "global dimming". Auringonvaloa on maapallolla koko ajan vähemmän, koska pilviä on enemmän. En tiennyt tai muistanut.

Yllätyksenä tuli sekin, että Taiwanissa on yli 4 km korkeita vuoria. Eihän tää oo ees kovin leveä. Tai pitkä.

Ehditään hyvin kiertää eka "väärään suuntaan" eli etelään, Kaohsiungiin, ja sitten itäreunaa ylös kohti Taipeita.

Why Vietnam?

Melkein siinä Cowboy Jack's ribsipaikan vieressä on Vietnamin suosituin turistikohde, War remnants museum. Edelliseltä nimeltään American war crimes museum. Sisältö on ilmeisesti vähän liudentunut sen koommin, mutta kyllä siellä kuitenkin sotarikoksille on osastonsa ja historiallisille totuuksille myös.

Vaikuttavinta oli mun mielestä jenkkiläiset sotilaat ja värvätyt, jotka kieltäytyivät (jatkamasta) tätä hommaa. Polttivat itsensä tai vähintään sen värväyskortin protestiksi. En lennä. Ja valokuvaajat, jotka otti äkkiä kuvan. Ampukaa tää perhe vasta sitten.

Miten tollasesta sodasta voi selvitä? Kaikki maatilat ja junaradat tuhottu. Miljoonat ihmiset. Agent orange -myrkky vaikuttaa vielä neljännessäkin sukupolvessa. Sitä sai niskaansa pari miljoonaa vietnamilaista ja ehkä 200 000 amerikkalaista. No, maksoivathan Monsanto ja Dow Chemicals korvauksia 6800 ihmiselle.

Kissakahvila kevennykseksi. (Stevenkin viihtyi ihan hyvin lukemalla kissabrosyyreja. Sama taktiikka oli käytössä kerran, kun se raahattiin kouluratsastuskisojen katsomoon pariks-kolmeks tunniks.)

Ruoka-aika

Flat cat

Chu chi -tunneleilla selvisi miten sota voitettiin. Sisulla ja perk...llä. Tai esitteessä sanotaan "strong will, intelligence and pride". Jos jonkinlaista ansaa olivat kehittäneet. Tunneleita kulki 4, 6 ja 10 metrin syvyyksissä. Vauvat oli ylimmässä kerroksessa. Turisteille sopiva. Kun sitä on laajennettu ja ilmanottoaukkoja on runsahasti. Ja kun ei viivy kauaa ja on tunnelista poistuessa ihan turvassa.

Agent orangen uhrien käsitöitä

Sai ampuakin

Sotakissa

Tuntuu ihan, et kohtahan me tullaan jo takasin Suomeen. Kolme viikkoa. Pien pyrähdys Taiwanissa. Siellä otetaan enemmän loman kannalta. Ja sit on ihan kiva päästä taas kotiinkin ja oman elämän herraks.

Mut toisaalta tän miellyttävämmin ei voi väitöskirjaa kirjottaa. Joka ilta palkintona Saigonin meininki. Ja niin helppoa, kun ei oo mitään muita velvotteita ja häiriöitä. Ei tarvii tehdä ruokaa, ei siivota, ei jumpata, eikä vaatteita valita. Laittaa vaan samat päälle.

Ikävä tulee tätä maata. Perus. Oon niin onnessani, ku ei oo ikinä kylmä. En halua enää housuja jalkaan! Ja tää on varmaan halvin paikka, missä oon ikinä ollut. Ruoat, neljä olutta, banaanipirtelö ja kahvi 215 dongia, esimerkkinä. Alle 10 e.

Mutta muutenkin. Mopedien meri. Notkuminen joenvarren Lisan terassilla. Kävelymatka keskustasta kotiin. Kalakärryn tunnuskailotus, jonka kuulee joka päivä. "Kaikki nää tuoksut - olkoonkin, että osa siitä on paskanhajua" - lainatakseni sinnepäin erästä Facebook-päivitystä.

Pötkylä II

Ja kukot, gekot, torakat ja rotat. Kissat, joilla on muhkurainen katkaistu häntä. Pulleat koirat keskellä tietä.

Kukon vuosi.

Loving moment