Kiireemmäksi ajaksi

Aika härdelli täällä oikeastaan on joka ilta. Joku porukka kuorii valkosipuleita, paksut sedät istuu jalkahieronnassa, hattaraa, muovirojua, vappupalloja, bo bia (kylmää olutta), pyöräriksha, vesipiippu, riisihattupäiset naiset koko ajan tarjoamassa jotakin makeaa rasvapalleroa ja pojat olkalaukkuineen kenkien kiillotusta. Viikonlopun ajan on autoilta ja mopedeilta on keskustaan pääsy kielletty.

Tytöt myy tupakkaa.

Ehkä meidän saapuessa oli vielä vähän ”krapula” uuden vuoden (tet festival) hulinoista. Turistejakin on enemmän ja suosikkiruokapaikoissa puoli kahdeksalta jono.

Superturvallista kuitenkin. Mitä nyt kaksi mopedikolaria ollaan nähty. Niistäkin toinen taisi sotkeutua ihan oman laukun hihnoihin. Ja paras ruoka on ollut aika ruppasen näköisessä ravintolassa. Paikallisella työporukalla oli oma viinakanisteri mukana. Telkkarissa Haluatko miljonääriksi tai Voice of Vietnam. Sosialistisessa maassa?

Perheen isä Phong tosin vähän hymyili koko sosialismille. ”Toistaiseksi”, sanoi hän. Nuorena poikana Phong opiskeli Puolassa – kumppanimaassa. 10 vuotta sitten, yli viisikymppisenä, kävi tekemässä MBA-opinnot Bostonissa. Tuolta reissulta palattuaan isänsä vei hänet juhlaillalliselle. Koiraa. Siksi kulkukoiria ja kissoja ei näy kaduilla. Ihmiset nappaavat ne pataan. Sanoi Phong, pakko uskoa. Harvinaista, erikoista herkkua. Vanhassa kaupungissa on kuulemma vain yksi ravintola, josta saa koiraa.

Tässä perheessä koira on lemmikki. Se istuu ruokapöydässä, kun syödään. Samsam. Se annettiin hyvään perheeseen eikä myyty rahasta. Perheen äiti koittaa muutenkin syödä enemmän kasvisruokaa. Buddhalaisuuden oppien mukaan ja omaksi terveydeksi.

Ei ole kulkukoira. Siirtyi vain banh my -tiskin ääreltä eri kulmalle.

Poroja!

Tuntuu, että aika menee tosi nopeasti. Täytyy ehkä vähän kiristää turistihommien tahtia. Temple of literature käytiin tsekkaamassa. Tohtorien nimet on siellä hakattu kivilaattoihin, tuhat vuotta sitten. Nyt paikalla pyöri nuoria vastavalmistuneita. Pojat halusi mun kanssa kuvaan! Ehkä eivät ole kaupungista kotoisin? Paluumatkalla paikalliset markkinat. Ravut pulikoivat vedessä, lihaa hakattiin maassa paloiksi. Melkein kaikki myyjät olivat naisia.

Kaksi viikkoa ollaan oltu ja kaksi jäljellä täällä Hanoissa. Sitten otetaan juna ja suhautetaan 30+ tuntia Saigoniin.

Hanoi - ekat päivät

Hellurei! Tältä näytti ekana iltana.

Ja tältä sitä ennen kotona.

Ja alla olevasta nyt sitten mennään meidän uuteen kotiin. Oikein kivaan. Neljäs tai viides kerros. Läpi perheen olohuoneen ja keittiön, koiralle heippa ja tossujen vaihto. Asunto on supersiisti kaksio pienellä parvekkeella, ja sänky liiankin hyvä. Oon nukkunut noin puolet vuorokausista. 

Työpöytiäkin on kolme. Kunhan tästä jaksaa niihin hommiin.. Eilen kyllä luin yhden artikkelin sängyssä.

Lähinnä siksi, että kaikki menee aika aikaisin kiinni. Puolilta öin alkaa poliisiauto kiertää. Kahvilat ja ravintolat siirtävät äkkiä muovijakkarat tiukasti omalle alueelleen, tai ihan sisälle asti.

Tokana iltana oltiin oikein yökerhossa, kun oli kaverin kaverin synttärit. Se oli hauska keikka. Päästiin mopedin kyytiin ja tarjoilijapoika päivysti vieressä ja kaateli pöytäseurueelle tilattua Absolut-vodkaa laseihin. Baaritiskillä pistettiin viinavana palamaan. It's my life tuli jumputusversiona. Hinnat olivat nelinkertaiset. Olut 3-4 euroa. Mutta yhden aikaan loppui sekin ilo.

Aika lungi meno on kaiken kaikkiaan. Siistiä. Kukaan ei tuijota. Vanhassa kaupungissa ja tässä vähän ulkopuolellakin pärjää englannilla. Voi tilata: coffee, black, hot. Jossei sano hot, niin tulee kylmänä jäillä. Sellaista paksua, mokkaista. Hinta about 20 000 eli alle euron. Ruoka ei valitettavasti ole vetänyt Kiinalle vertoja ainakaan toistaiseksi. Banh mi patonki on ollut melkein maukkain. Tuoretta korianteria, chiliä yms. Kasvisversio 10 000. Spring rolls, tofua, sun muita. Aika mietoja. Banaanimehu ja joku pirtelö meni aamupalasta.

Meillähän ei ole ideana matkustaa vaan olla suht paikoillaan, ainakin kuukausi. Tätä alla olevaa puistoa suunnittelin lenkkeilyalueekseni. Järven ympäri pari kertaa. Pitää vain ensin harjaantua niin, että pääsen tien yli ilman Steveniä. Se on haastavinta koko kaupungissa. Paikallisethan vaan alkaa työntää kärryään tai taapertaa kävelykepin kanssa keskelle risteystä. Kunhan autoja osaa väistää, niin mopedit kyllä pyörivät edestä ja takaa.

Pitää suhteuttaa. Meidän alueella on huomattavan rauhallista, kun vertaa seutuihin, joilla eilen steppailtiin. Mitä sitä ei hevibaarin toiveissa tekis? Käveltiin ehkä 8 km peräkanaa, pakokaasussa, kun yritettiin ettiä kahta paikkaa. Ei näkynyt. Kukkakauppa ja ehkä joku lelukauppa löytyi noista osoitteista.

Nää on ihan random-kuvia. Näpsin vaan sieltä täältä. Mistä nyt kehtaan. Mutta aika edustavia. Kiev-kahvilassa on käyty jo pari kertaa, ja tossa ravintolassa, jonka pöydästä otin katunäkymän, Hoan Kiem -järvi. Kotikongi ja näkymä ikkunasta.