Siitä toi otsikko, kun kaikki on täällä jotain Jesus Collegea, Magdalenaa ja Jerichoa. Ja onhan nää opiskelijat aika ’suojeluksessa’. Tuolla kun palloilen, niin aina tulee yht’äkkiä aidat ja portit, että ”private”. Ja menemättä nyt sen enempää siihen, että paljonko maksaa ja kuinka taattua on, että saa hyvän duuniin… Voi sitten isona maksaa Lontoossa 13,000 puntaa asunnosta. Viikossa! Jollain niihin on oltava varaa, kun niitä ikkunassa mainostettiin.
Mä aloin näköjään paasata. Ei ne opiskelijat, eikä kukaan mukaan, oo mulle mitään väärää tehnyt. Ihan tavallisilta tyypeiltä ne vaikuttaa. Ei ole edes Tiger of Swedenit päällä, kuten kuulemma eräässä Suomen länsirannikon kauppiksessa. Mutta jotenkin se on niin iso kontrasti, kun kattelee heidän soututreenejään ja hevosklubejaan, ja koittaa olla häiriintymättä narkkareista ja kodittomista, jotka tiedustelee olisko mulla mitenkään ”even the smallest amount of change”. Mmm.. Iltakävelyllä tuli kolme. En mä ala siinä kadulla mitään kukkaroa kaivaa. Eilen annoin Lontoossa yhdelle poitsulle, joka rapsutteli Staffiaan, näkymättömänä ihmisenä ruuhkan keskellä.
Just say no. Brexit will make a weaker and poorer Britain. Semmosia lappuja ihmisillä täällä on talojen ikkunoissa. Moni uskottelee, että ei sitä tuu. Nyt jäädään johonkin limboon koko loppuelämäksi. Voihan se olla. Aika vähälukuinen oli Lontoossa mielenosoittajien joukko (tein päiväreissun äänestämään).
He oli sitä mieltä, että ”We’ve got a better plan than you! Sing it! We’ve got a better plan than you!”
 |
| Taustalla Espanjan lähetystö - Suomen oli julkisivurempassa. |
 |
| Näitä kurreja riittää |
No niin. Asiaan.
Mullahan on täällä oikeinkin kivaa. Professorin työhuone, jota saan käyttää, on huomattavasti isompi kuin makuuhuone, jossa asun. Siellä viihtyy. Ja kaikki tyypit, joita oon yliopistolla tavannut on tosi kivoja. Yks italialainen on mun bestis, sit on suomalaisakkojen jengi (meitä on kolme!), sit on postdoceja, jotka vaan tuli mun ovelle, että lähde lounaalle. Vedettiin vegan-mealit torilla, ja pohdittiin, et mihin mentäis (joku päivä) bisselle. Sanoin, et ihan sama, ei suomalaiset juo maun vuoksi. Stereotypioita on aina ylläpidettävä.
 |
| Port Meadow |
 |
| Wheatsheaf-pubin bändiskaba |
 |
| Kotikadulta |
Briteistä sen verran, että kun nyt siellä Ranskassa hiljattain olin, niin on nää niin paljon ’karkeempia’. Ei voi sanoa ’suoria’, koska briteillä on kohteliaat kiertoilmaisunsa. Olin ihan pihalla, kun - täällä ilmeisen pitkään asunut - suomalainen proffa sanoi mulle, että mennään lounaalle, niin voidaan jutella enemmän. Joo! Ah, nii.. olisin mä englanniks tajunnut, et keskustelu on tältä erää ohi. Mutta siis ei täällä mitään hello ja bye tarvii kaupoissa sanoa. Ranskalaiset olis kuollut. ”So, wha was it?”, palasi baarimikko kysymykseensä valitsenko baked beans, garden peas vai mushy peas, kun oli hetkeksi itse häipynyt auttamaan kollegaa pullon kanssa.
Se on se charmi. Emmerdale ja sitä rataa. Talot on niin sööttejä. Onko parempaa kuin, että ovi aukeaa rappusten yläpäästä ilman mitään tasannetta? Joutuu kurkottamaan ja peruuttamaan, et pääsee jotenkin sisään. Cowley Road on välillä kuin Intia – sillä erolla, et välissä vilistää lenkkelijöitä. Koulujen recreational areat ei näytä kartalla oikein miltään, mutta siellä voi olla poneja! Sit on lehmiä, lampaita ja kauriita! Nyt ku osaan jo kattoa vähän oikeaan suuntaan katuja ylittäessä, oon ihan taivaassa.
 |
| Being different |
**
Siskon kanssa kiisteltiin aikoinaan onko Poni-Haan Blacky poni vai hevonen. Sovitaan, et se oli hevonen. Kuvassa poni, Terhille, joka olis eilen täyttänyt 40 v.
