Herran kukkarossa

Siitä toi otsikko, kun kaikki on täällä jotain Jesus Collegea, Magdalenaa ja Jerichoa. Ja onhan nää opiskelijat aika ’suojeluksessa’. Tuolla kun palloilen, niin aina tulee yht’äkkiä aidat ja portit, että ”private”. Ja menemättä nyt sen enempää siihen, että paljonko maksaa ja kuinka taattua on, että saa hyvän duuniin… Voi sitten isona maksaa Lontoossa 13,000 puntaa asunnosta. Viikossa! Jollain niihin on oltava varaa, kun niitä ikkunassa mainostettiin.

Mä aloin näköjään paasata. Ei ne opiskelijat, eikä kukaan mukaan, oo mulle mitään väärää tehnyt. Ihan tavallisilta tyypeiltä ne vaikuttaa. Ei ole edes Tiger of Swedenit päällä, kuten kuulemma eräässä Suomen länsirannikon kauppiksessa. Mutta jotenkin se on niin iso kontrasti, kun kattelee heidän soututreenejään ja hevosklubejaan, ja koittaa olla häiriintymättä narkkareista ja kodittomista, jotka tiedustelee olisko mulla mitenkään ”even the smallest amount of change”. Mmm.. Iltakävelyllä tuli kolme. En mä ala siinä kadulla mitään kukkaroa kaivaa. Eilen annoin Lontoossa yhdelle poitsulle, joka rapsutteli Staffiaan, näkymättömänä ihmisenä ruuhkan keskellä.

Just say no. Brexit will make a weaker and poorer Britain. Semmosia lappuja ihmisillä täällä on talojen ikkunoissa. Moni uskottelee, että ei sitä tuu. Nyt jäädään johonkin limboon koko loppuelämäksi. Voihan se olla. Aika vähälukuinen oli Lontoossa mielenosoittajien joukko (tein päiväreissun äänestämään). He oli sitä mieltä, että ”We’ve got a better plan than you! Sing it! We’ve got a better plan than you!”

Taustalla Espanjan lähetystö - Suomen oli julkisivurempassa.

Näitä kurreja riittää

No niin. Asiaan. 

Mullahan on täällä oikeinkin kivaa. Professorin työhuone, jota saan käyttää, on huomattavasti isompi kuin makuuhuone, jossa asun. Siellä viihtyy. Ja kaikki tyypit, joita oon yliopistolla tavannut on tosi kivoja. Yks italialainen on mun bestis, sit on suomalaisakkojen jengi (meitä on kolme!), sit on postdoceja, jotka vaan tuli mun ovelle, että lähde lounaalle. Vedettiin vegan-mealit torilla, ja pohdittiin, et mihin mentäis (joku päivä) bisselle. Sanoin, et ihan sama, ei suomalaiset juo maun vuoksi. Stereotypioita on aina ylläpidettävä.

Port Meadow

Wheatsheaf-pubin bändiskaba

Kotikadulta

Briteistä sen verran, että kun nyt siellä Ranskassa hiljattain olin, niin on nää niin paljon ’karkeempia’. Ei voi sanoa ’suoria’, koska briteillä on kohteliaat kiertoilmaisunsa. Olin ihan pihalla, kun - täällä ilmeisen pitkään asunut - suomalainen proffa sanoi mulle, että mennään lounaalle, niin voidaan jutella enemmän. Joo! Ah, nii.. olisin mä englanniks tajunnut, et keskustelu on tältä erää ohi. Mutta siis ei täällä mitään hello ja bye tarvii kaupoissa sanoa. Ranskalaiset olis kuollut. ”So, wha was it?”, palasi baarimikko kysymykseensä valitsenko baked beans, garden peas vai mushy peas, kun oli hetkeksi itse häipynyt auttamaan kollegaa pullon kanssa. 

Se on se charmi. Emmerdale ja sitä rataa. Talot on niin sööttejä. Onko parempaa kuin, että ovi aukeaa rappusten yläpäästä ilman mitään tasannetta? Joutuu kurkottamaan ja peruuttamaan, et pääsee jotenkin sisään. Cowley Road on välillä kuin Intia – sillä erolla, et välissä vilistää lenkkelijöitä. Koulujen recreational areat ei näytä kartalla oikein miltään, mutta siellä voi olla poneja! Sit on lehmiä, lampaita ja kauriita! Nyt ku osaan jo kattoa vähän oikeaan suuntaan katuja ylittäessä, oon ihan taivaassa.

Being different

**

Siskon kanssa kiisteltiin aikoinaan onko Poni-Haan Blacky poni vai hevonen. Sovitaan, et se oli hevonen. Kuvassa poni, Terhille, joka olis eilen täyttänyt 40 v.

Lyon: douze points!

No ni. Näin se meni 3 kk. Ihanaa oli, kaikki vaiheet: eka yksin, sit Stiivin kans, ja loppulaskettelut kaverin ja äidin kyläillessä - ja huippujen uusien tyyppien kanssa. Sellasta hoin, että on nää täällä Lyonissa aika pilalle hemmoteltuja. On hyvät kelit, on hyvät juustot ja vihannekset, on kaunis kieli… ja mitä nyt sit ei olis?

Jos olis lapsia, niin kannattais muuttaa Ranskaan. Kolmekybästen jäbien porukasta meinasin ottaa kuvan, ku ne niin luontevasti istui bissellä ja pizzalla, ja yhellä oli vauva toisella käsivarrella. Ekaa kertaa, ku mentiin Rock n’ Eatiin keikalle, ni yllätys oli suuri, kun paikalla oli tenavia, teinejä, nuoria ja vaareja.

Laske oma bissesi

Ja jos oli maajussi, niin silloinkin kannattais. Milloin millekin kadulle tai parkkipaikalle on pystytetty myyntikojut. Ja mun seuraamassa maanviljelijöiden fb-ryhmässä Suomessakin ihailtiin kerran, et ku olis yhtä paljon munaa, ku ranskalaisilla kollegoilla! On niitä tietysti enemmänkin, sattuneesta syystä.

Täs vaalimainingeissa sanon vielä senkin, että kyllä mua jaksoi täällä myös arkinen solidaarisuus hämmästyttää. Yks hobo kerran kyseli tupakkia, tyyppi ei antanut, mutta joku sitten vislas kauempaa, että tuu täältä hakemaan. Toisella kertaa nuori kundi meni kohteliaasti tiedustelemaan joltain ukolta, et onko nälkä, ja antoi vähän maistetun patonkinsa/kebabinsa sitten tälle.

Multakin on kysytty enemmän kaikenlaista kuin tähänastisessa elämässä yhteensä. Stiivin keskusteluihin, jos mennään, niin siitä saa oman kirjansa. Jengillä on vaan tarve avautua. Brexitistä saamelaisten tilanteeseen. Tietysti tuolla rock-baareissa tiedetään Finntroll ja Korpiklaani, Moonsorrow ja Ensiferum… Ja yks oli hyvin innoissaan, kun oli ymmärtänyt, että Suomessa saa kirkkojakin polttaa ihan laillisesti! Heh. No, ihan yleisestikin ottaen on kai se käsitys, että meillä pohjolassa on kaikki niin hyvin ja onnellista. Alastomana juostaan pelloilla kuin villivarsat! Ja vähän jöröä. "I knew Teukka (nimi muutettu) for years, he never said anything!"

Käytiin välillä Sveitsissäkin

Little striped ones!

Sen mä oon oivaltanut, että nopeus ei ole mikään laatukriteeri. Kaupan kassalla kestää puol päivää, ku a) kassakoneet on hitaimmat mitä on ja b) täytyyhän siinä nyt kuulumiset ja poskisuudelmat vaihtaa. Sit pakataan kamppeet vedettävään mummokärryyn ja patonki pilkottaen etiäpäin. Vaikka terassille pikku aperitiiveille ja lasilliselle. Molemmat Stiivin kans hätkähdettiin, kun joku juoksi metroon. Ei siellä juosta, siellä kuunnellaan jatsia! Tai vaikka Voulez-vous coucher avec moi, ce soir...

Saksalainen (mies)kollega yliopistolta sanoi, että kyllä hän on tuntenut täällä useammin olonsa turvattomammaksi kuin jossain muualla. Täh? Tietysti voi liikkua eri alueilla, mutta mä en kyllä oo. Ei nää oo ees yhtään sleezyjä - pari blondi-kommenttia vain. Ihanaa, kun on tottunut menemään yksin vaikka keikalle tai kaljalle, ja siinä mitenkään käy. Ainoastaan ketuiks meni, ku olisin halunnu nähdä Bloodred Hourglassin, ni sehän oli jo soittanut! Live 20.30 tarkoitti, että pääbändi aloittaa silloin.

Kai nyt sunnuntaina osterit

Quenelle

Äänestin

”Minä tulin tänne Pariisista turistina, ihan niin kuin tekin”, kertoi tarjoilija. ”Sen reissun jälkeen meni kuukausi, niin olin muuttanut Lyoniin.” Ja samahko stoori hotellin respan kohdalla. Vielä astetta militanttisempiakin löytyy akatemiasta: ”Minä en USA:n yliopistoihin lähde! Kauhea kilpailu ja käsittämättömät työviikot!” Toista se on, kun ’tenure track’ (yleinen akateeminen urasysteemi, että pitää täyttää asteittain tavoitteita, niin etenee kohti professuuria – tai vaihtoehtoisesti lentää pihalle) on Ranskassa laiton. Ns. rangaistukseksi tutkimuksen takkuamisesta saa lisää opetushommia.

Mölkky

Joku kirkko oli pystyssä, kun Notre Dame oli liekeissä.

Juu. Vähän suitsutukseksi meni… Kiitos ja anteeks.