Amerikan valloitus alkoi ihan hyvin. Steven valittiin menomatkalla
vain kolme kertaa ”random checkiin”. Huumeet Helsingissä, räjähteet Tukholmassa. Ja Chicagossa epäilytti matkavarustuksen keveys… ”Sir, where’s your luggage?... Exit number two,
please. Are you with him? This way please, ma’am.” Ei yllättänyt. Oltiin
vitsailtu tolla jo ennen matkaa.
Se vähän yllätti, miten ystävällisiä ne oli. Siellä exit
kakkosessakin. Ei heittäny mitään vitsiä, niinku tullimies, joka alkoi vaan
suositella Chicagon pitsoja, mut ei mitään kyykytystäkään.
Ihmiset. Nehän siellä Usassa on parasta. Niiiiin kivoja! Ja
ihan sama mulle, jossei ne nyt ookaan sit mun bestiksiä. On se silti kiva, kun
kävelee kadulla, niin kaikki on et ”How are you?” eikä yritä äkkiä olla
keskittyvinään kännykkäänsä.
Jos jossain meidän reitin kaupungeista pitäis asua, niin Chicagossa ehdottomasti. Oltiin
siellä kahteen otteeseen: ennen ja jälkeen Denverin kiepin, joka piti tehdä mun
konferenssin takia. Eka Wicker Park ja sit Humboldt Park –alueilla. Paljon
ravintoloita, kahviloita jne. Ja niin rauhallista seutua, että yöllä nähtiin
jopa pesukarhu.
Rokkibaarikin löytyi, ja pieni maailma… Tarjoilija luonnollisesti tykkäs suomalaisista. Kun kerrottiin, että tultiin just
Denveristä ja oltiin Black Sky Breweryssä, niin hän soitti kaverilleen, et nyt
ne sun asiakkaat on täällä!
Chicago
 |
| Tästä se alkoi ja lopuks tuli korvista. |
 |
| Daycare |
Denverin konferenssin takia lähettiin siis reissuun
ylipäänsä. Vietettiin pari päivää Hiltonissa, keskellä ei mitään, käytännössä
parkkipaikalla. No, olihan siinä ihan monta burgeri-paikkaa ja World of Beer
–baari. Onneks oltiin eka yö South Broadwayn kulmilla AirBnB:ssä.
Läheltä löytyi 3 king tavern, jossa juteltiin Tuukka Raskista, soitettiin rockia, ja josta neuvottiin myös
Blue Sky Breweryyn.
Mutta mielenkiintoinen paikkahan Denver on. Rahaa on ku
roskaa, kun kannabiksen myynti on laillistettu. Naapuriosavaltiot haastaa
oikeuteen, kun heille valuu vain ongelmat, mutta Coloradossa rakennetaan
verorahoilla mitä mieleen tulee ja palautetaan loput kansalaisille.
Denver
 |
| Autokaupunki. Kuvassa drive in booze shop. |
 |
| Vähän punkkia. |
 |
| Ei löydä sattumalta. |
Chicago (again)
Milwaukeessa vietettiin viikonloppu Stevenin kavereiden
luona. Koska kyseessä oli vanha Kazakstanin matkakumppani, vietiin meidät ekana
iltana spy-ravintolaan. Jouduttiin esittämään eteisaulassa kanaa, että päästiin
sisään.
Muuten hengailtiin puistoissa ja rannoilla ja otettiin
iisisti. Kuunneltiin AirBnB-opettajatyttöjen selostusta koulumaailmasta, kun
tavoitteena on, ettei kaikista tulis diilereitä high schoolin loppuun mennessä.
Milwaukee
Mielenkiintoisin kaupunki oli Detroit. Stevenhän sitä oli
”ehdottanut” – ilmoittamalla, että hän ei lähde, jossei mennä sinne. Kannatti. On
se näkemisen arvoista, kun puolet taloista on hylättyjä ja rappeutuneita, ja
ihmiset elää ihan normaalisti siinä välissä. Jotenkin sitä suhtautuu niihin
taloihin tunteella. Voi raukka. Ihan ku elämä olis loppunut. Eihän siinä kukaan
periaatteessa kuollut.
Vähän äkkilähtö oli saattanut tulla, kun vuokraisännän
kärsivällisyys oli loppunut. Talossa, jonka meidän AirBnB-isäntä oli saanut
ilmaiseksi, oli vieläkin seinällä 2005 vuoden kalenteri, koulutytön valokuva
ja joku stipendi. Tipi-tapetit. Nyt siellä asui joku tyyppi. Joskus oli
sytytetty notski lattialle, joskus käytetty yhtä huonetta vessana.
Jotkut koittaa tehdä rahaa ja elävöittää kaupunkia. Yksi
kundi oli ostanut koko kadun ja remontoinut talot pikkuhiljaa. Ulkopuolisen voi
kuitenkin olla vähän vaikea tulla. Eka kysymys on todennäköisesti: ”Do you know
any black people?” Ehkä sitä vois tutustua… Ainakaan bussissa, jolla me
kuljettiin, ei ollut yleensä kuin mustia miehiä, kalastuskamoineen tai
kamoineen.
Detroit
 |
| Loiston päiviltä. |
 |
| Ei oo Kanada kaukana. |
Ilman AirBnB:tä olis jäänyt Detroitin kokemus heikommaksi. AirBnB
kysyy joka visiitin jälkeen, et suosittelisitko meitä muille. Joo, toki! Mut
pitää siinä vähän olla sellanen reissuhenkinen, ku toisten kodeissa ollaan.
Meille osu mun mielestä tosi hyviä tyyppejä.
Yks mieleenpainuvin oli ehkä sellanen, missä oli tää jäbä ja
sit kylässä sen oma lapsi, joka asuu normisti ulkomailla, ja äiti, joka hoiti
lasta päivät. Pikkuihminen (kuulemma 6 v, vaikka arvioin 2-3 v) oli koko ajan
iPadin johdon päässä eli lattialla, noin puolen metrin säteellä pistorasiasta.
Koko ajan. Ihan koko ajan. Ja se äitihenkilö oli vanha rokkari. Cannibal corpse
-paita päällä. Luettavana Trumpin elämäkerta tms. Sen lähemmäks ei Trumpin
äänestäjää päästy, vaikka oli tavoitteena löytää edes yksi.
Mainostivat meille aluksi joka käänteessä tv-kanavia ja ilmastointi
oli asetettu about +15 asteeseen. Onneks pääs ulos lämmittelemään. Se oli
nimittäin Pittsburghissa. Se on hyvä kaupunki. Tuntu välillä, et ollaanks me
Tuskassa, ku ihmisillä oli niin paljon tatuointeja. Ja lätkästä ne tykkää.
Busseissa ja joka paikassa oli ”Go pens!”.
Pittsburgh
 |
| Tulee korvista... |
 |
| Who would look like this? |
Viimeisenä kohteena oli Newark, josta tehtiin päiväretki
Nykkiin. Tunnelmat vaihtui Newarkissa aika radikaalisti junaradan eri puolilla.
Mentiin eka sille vähän dodgymmalle. Kyl ne katto silmät pyöreinä, et ketä te
ootte ja mistä. Vähän silleen Elisa missionaries: Suomesta! –Okei, opeta mulle
suomea!
Toinen puoli oli portugalilaisten. Karaoke soi ja ruokaa
riitti. Kysyttiin voidaanko antaa loput kerjäläisille/narkkareille, kun mun
pasta oli ehkä 4-6 hlön annos. Sopi se.
Newark/ New York
 |
| Tämon Philadelphia junan ikkunasta |
 |
| Mutku mä tykkään idlata! |
